tiistai 7. lokakuuta 2014

Elämäni ravintolat

Jokaisella lienee ravintoloita joihin palaa vuodesta toiseen, jos ei fyysisesti niin ainakin muistoissa. Näitä paikkoja, joita voisi kutsua vaikka elämän yliopistoiksi, todellisuuden tyyssijoiksi, ajatusten alttareiksi tai sitten ruoan rukoushuoneiksi.
Niin monet on tarinat näistä paikoista, niin monet muistot. Osa noista paikoista säilyy mielessä kirkkaina kuvina, ajatuksissa aikojen loppuun.
Oma lista suosikkiravintoloista vuosien varrella on rakentunut ajanhengen, fiiliksen, ruoan tai musan
 kautta.Toki historiasta kiinnostuneena on ravintoloita noussut omalle suosikkilistalleni jo senkin takia.
 Yksi parhaista lienee Savonlinnassa aikoinaan toiminut Nelson pub, joka oli nimetty Amiraali Nelsonin mukaan. Seinällä vitriinissä komeili Nelsonin univormusta jäljennös, jossa tuli hyvin esiin Nelsonin yksikätisyys, taistelussa menetetyn käden vuoksi. Vitriinin vieresssä oli "sankareiden pöytä", jossa tuli istuttua sen sadat kerrat ja brandyt juotua seisten Nelsonille.
Brandyt senkin takia, että taistelussa kuolleen Nelsonin ruumis säilöttiin ja kuljetettiin täydessä brandy tynnyrissä Lontoon St Paulin katedraaliin haudattavaksi.
Ikävä kyllä Nelson pubia ei ole enää kuin ei Amiraali Nelsoniakaan, mutta molempien muisto elää.



 Nelsonista on jäänyt elävästi mieleen jukeboksista soiva Roy Orbisonin upea tilitys yksinäisyydestä, . Elämän tosiasioita, joihin törmää varmaan monikin meistä.




Kuopiossa vaikutti aikoinaan Pollen potku baari, joka oli hyvä esimerkki siitä, miten mitättömän pienessä huoneistossa tunnelma ratkaisee.



 Miljoonasade lauloi osuvasti tuosta tunnelmasta, josta vanhakin nautti kauan sitten, Lounaalla kalakukkoa voin kera, keskikaljalla alas huuhtoen. Illalla noustiin tuohon lasiseen lentokoneeseen.
Upeita muistoja vuosien takaa.



"Vain Pollen Potku-baarissa
keskikaljaan kaadutaan
lasiseen lentokoneeseen
yhä uudestaan noustaan

Sä oot made in Taiwas, beibi
sä oot pullo hunajaa
huomenna on päivä uus
ja tänään juhlitaan"

"Voipallo"   Heikki Salo









Wanha Jokela, jota ikävä kyllä myöskään ei enää ole, pysyy vanhan top 3 paikkana kuolemaan asti. Jokela oli vanhan kantapaikka aina Joensuun reissuilla vuosina 1979-2012.
 Paikka, jossa tunsit olevasi kotona tai ainakin olit tervetullut aina sinne. Lämmin tunnelma  aina, hyvä ruoka ja jukeboksi, joka pelasti vanhan monesti back to the life.

Jokelan jukeboksista tuli soitettua kahta levyä ylitse muiden, All along the watchtower ja kulkurin iltakalja. Nykyään soitan noita samoja biisejä Sointulassa aina Joensuussa käydessäni.













Toinen  Top 3 paikka, todennäköisesti nro 1 on itseoikeutetusti on ravinola Sea horse Helsingissä, tästä kai on turha sanoa enää mitään, koska tästä vanha on sanonut jo kaikki ylistyssanat. Täällä vanha on käynyt vuodesta 1984  asti säännöllisesti.







Kaurismäen lyhyt elokuvassa on kaikki se fiilis ilmaistu tuosta legendaarisesta paikasta, johon ei ole lisättävää ja vilahtaahan siellä oikein kokkikin kuvassa. Legendaarista.


 






 Vanhan kuppila Helsingissä on pisiten vanhan suosikkilistalla ollut paikka. Aina vuodesta 1978 lähtien siellä on tullut käytyä  pääkaupungissa vieraillessa. Historian havinaa kuiskii vanhat seinät, tunnelma nostalgisen ainutkertainen.

 




Tampereella ravintola Tillikka on pysynyt vanhan listalla vuodesta 1979 Tampereen vierailusta lähtien ja on tuo kolmas top 3 paikka. Tuolla legendaarisessa paikassa voit tuntea henkeä Linnan, Viidan kuin Leskisenkin.
Pyttipannua on tullut syötyä tässä mainiossa paikassa niinmaan perusteellisesti.






Tässäpä Juice ilmaisee osuvasti tunnetiloja laidasta toiseen. Tulee mieleen Tillikassa vietetyt useat hienot hetket. Hetket pöydissä, joissa suurmiehetkin ovat nauttineet illat jos toisetkin.




 Jyväskylässä on yksi ja ainoa paikka, joka tälle vanhanlistalle pääsee. Se lie jo kaikille selvä, että kyseessä on ylä-kaupungista loistava tähti eli ravintola Ylä-Ruth.
Ollut vanhan kantapaikka vuodesta 1994 eli tasan saman verran kuin tämän kylän katuja olen kuluttanut.
Turha selitellä. Se vaan on se fiilis

"We may lose and we may win
Though we will never be here again
So open up I'm climbin' in
So take it easy"













Lopuksi nostan yhden ravintolan, joka on jollain kumman tavalla tullut vanhalle tärkeäksi vuosien varrella. Paikka on Savonlinnassa olutravintola Sillansuu. Käsittämätön hieno tunnelma, Kuin jonkun näköinen rauha olisi laskeutunut paikan ylle. Hyvin inspiroiva ympäristö. Tässä paikassa on oikea karma.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti