keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Sisäänajo ravintolamaailmaan

Se oli puinen silta, pitkä ja kapea. Kuljin siltaa pitkin kohti uutta ja kiinnostavaa. Sillanlankut narinallaan kertoivat menneestä, ehkä myös jotain tulevasta. Satoi, oli myöhäinen syksy ja tuo päivä oli loppu elämäni ensimmäinen päivä.
Sain kokintakin ja hatun vanhemmalta naiselta, joka toivotti minut tervetulleeksi "helvettiin". Puin kuteet niskaan ja astuin hieman jännittyneenä ravintolakeittiöön.Vesihöyryä ilmassa, rasvan käryä, kuumien pannujen sihinää, bongikoneen ääntä, viheltelyä, laulelua, kiroilua.  " 36 nousee!" Miks läski ei liiku?"   "41 alkupalat missä viipyy?"   "Kamelit vittuun keittiöstä"   "14 nousee!"   " Onko kalla hengissä?"  " Leipä palaa  mantassa!"  "Untamoita lisää ja äkkiä!"    Hirveä huuto ja meteli valtasi korvat. Katselin aikani touhua, kunnes eräs kokki pyysi reippaasti suksimaan vittuun tai pelastamaan uppoava laiva!  En tiennyt, mitä olisin tehnyt, joten kysyin toiselta kokilta voisinko olla avuksi? Ja vastaus kuului: Olen hetero, mutta kysy Lissulta?
Nämä ovat ensimmäiset visuaaliset ja ennenkaikkea verbaaliset muistot ravintolamaailmasta.
Ensimmäiset kaksi viikkoa ravintolakeittiössä kului "renssissä", jossa pääsin kuorimaan juureksia, putsaamaan fileitä, fileroimaan kaloja ja pilkkomaan salaatti tarpeita. Keittiössä oli vielä siihen aikaan erikseen lämpimän puolen eli hellanväki ja kylmänpuolen eli kallanväki, oli keittiöapulaiset, tiskarit, mesu ja ynm. epämääräisiä irtopäitä, jotka tekivät kaiken muun mihin edelliset ei koskeneet eli kaikki paska nakit. Itse olin päässyt kokkiharjoittelijan nimikkeelle.
Vanhemmat kokit opettivat nuorta nöösipoikaa ja sanoivat, että kovimmat ja komeimmat miehet on aina ja ainoastaan paistopisteessä, siellä kysytään luonnetta ja paineen sietokykyä eniten. Siis miksi tyytyä vähempään, kun tarjolla olisi taivaspaikka maan päällä. Nämä vanhanliiton jermut opettivat ne kikat joilla liha lämpenee ja on valmista nautittavaksi vaikka raakana.
Ensimmäisen pihvini, jonka grillasin muistan varmaan niin pitkään kunnes dementia vie sen jonnekin muistamattomiin. Sisäfile pihvi, joka maustettiin valkosipulilla, suolalla ja rakuunalla. Medium plus.
Jännitin niin asiakkaan kuin myös työkavereiden palautetta. Palaute oli mieltäylentävä. Varsinkin vanhemman kokin palaute: En itsekään tekisi paljoa parempaa! Silloin tiesin kuuluvani porukkaan.