Lukeminen kannattaa aina!

Siinäpä hienosti sanottu lause, kuka lie keksinyt ajatuksen tuon? Lapset, joille on luettu pienestä pitäen jatkavat todistetusti myös lukemista aikuisenakin. Lukeminen kehittää mielikuvitusta, avartaa maailmankuvaa luo uusia näkemyksiä ja avaa portin johonkin toiseen ulottuvuuteen.

Toki tämä kaikki vaatii sitä, että luet monipuolista kirjallisuutta. Lukeminen avaa mielessä aivan uudenlaisen maailman, kuin katsoisit leffaa, jota ei filmattu yleiseen käyttöön vaan esitetään vain sinun päässäsi.

Ihmiset, jotka lukevat monipuolisesti "kaikkea" ovat selkeästi luovempia maailmankatsomuksellisesti. Keskustelu runsaasti lukevan ihmisen kanssa voi olla monipuolista ja avartavaa, jopa opettavaa. Dialogi luistaa eikä käänny monologin puolelle.

Itse olen aina ollut kova kirjallisuuden ystävä. Ensimmäinen kirjanikin oli "seitsemän veljestä", joka tarttui ensimmäisenä käteen noin 5 vuotiaana. Siitä lähtien on kahlattu niin kotimaista kuin ulkomaista kirjallisuutta läpi kohta 50 vuotta. Joukkoon on mahtunut klassikkoja kuin vähemmän klassikkoja, mutta hukkaan ei lienee mennyt hetket kirjallisuuden parissa. Se lienee hienoimpia hetkiä, kun saat hyvän kirjan kanssa istua kesäpäivänä rantakoivun alla, lukemassa mielenräjäyttävää mestariteosta ja "break on through to the other side"  niinkuin Morrisonkin sanoi. Ja toi onnistuu myös lukiessa, joskin muullakin tavalla, mutta se on taas eri jutussa otettava aihe. Tai ehkä kuitenkin parempi että ei!

Ajattelin antaa muutaman vinkin kirjallisuuden helmistä, toki nämähän ovat niitä kuuluisia mielipideasioita, mutta seuraavat ovat itseni suosikkeja:

Ernest Hemingway koko tuotanto, mutta ehdoton helmi lienee "VANHUS JA MERI". Romaanin päähenkilö on vanha kuubalainen kalastaja Santiago. Hän ei ole saanut kalaa 84 päivään. Santiago asuu vaatimattomasti pienessä majassa. Hän on aiemmin toiminut kilpikonnalaivan tähystäjänä ja hänen suurena intohimonaan on Amerikkalaisen baseballin seuraaminen. Santiago on taipuvainen filosofointiin ja hän näkee lopulta saamansa suuren kalankin inhimillisenä, tasaveroisena kilpakumppanina.

Santiagon ystävä ja oppipoika Manolin on erittäin uskollinen Santiagolle ja välittää tästä suuresti. Hän mm. tuo vanhukselle ruokaa ja huopia yöksi sekä auttaa kalastusvälineiden kantamisessa. 

Teos on hieno esimerkki inhimillisyydestä, ystävyydestä ja taistelusta itsensä kuin myös elantonsa eteen.

Todellinen Klassikko

.

Toinen suosikki kirjailijani on John Steinbeck ja häneltä valitsen loistavan teoksen "MATKA CHARLEYN KANSSA".Tarina on matkakertomus siitä, kun John Steinbeck lähtee itsetekemällään "matkailuautolla" Rocinantella New Yorkista kohti lapsuuden maisemiaan, Salinasin laaksoa Kaliforniassa. Mukanaan hänellä on ranskalainen puudelinsa Charley.

Suosittelen tätä kirjaa kenelle tahansa matkakertomuksista ja koirista pitäville ihmisille. Tietysti tämä on hieman erilainen kuin nykyajan matkakirjat, jollakin lailla kertoo raaemmin todellisuuden, mutta lämmin ja hyvälletuulelle saava mestari teos. 

Pienenä anekdoottina syytä mainita Steinbeckin suuri kunnioitus kirjailija MIGUEL DE CERVANTESIA kohtaan nimetessään matkailuautonsa Cervantesin pääteoksen " DON QUIJOTEN" hevosen mukaan.

Suomalaisista kirjailijoista valitsen oman kotikaupunkini suuren pojan Joel Lehtosen. Lehtonen teki laajan määrän teoksia romaaneista, matkakertomuksien kautta aina runoihin. Niinpä valintani osuu tällä kertaa hänen viimeiseen teokseen vuodelta 1934 "HYVÄSTIJÄTTÖ LINTUKODOLLE".

Se ei ole hyvästijättöä vain kesäpaikalle vaan myös kesän lämmölle, elämän kauneudelle, kaikelle mihin mieli on kiintynyt. Aivan loistava runoteos, 

On mennyttä onnemme aika-
Sen kohtalo meiltä vei..
Kuin "satua kesästä siitä,
jota koskaan tullut ei".

Nämä ovat kokoelman viimeiset säkeet. Jotain, ehkei kovin paljon jäi elämässä saavuttamatta siitä, mitä olisi halunnut saavuttaa.
Runoutta mieheltä, joka osasi asiansa, Mestariteos, kuten koko Lehtosen muukin tuotanto.

Seuraavaksi valitsin Alpo Ruuthin ja teoksen "KÄMPPÄ". Hieno kuvaus 50-luvun Helsingistä. Ehkä yksi parhaita nuorisokollektiivin kuvauksista. Tapahtumapaikkana Sörnäinen ja poikien kämppä, missä koetaan niin alkoholi  ensikosketus vastakkaiseen sukupuoleen. Alpo Ruuth itsekin sörkänkundeja peilaa teoksellaan omaan nuoruuteen. Mainio ajan- ja nuorisokuvaus. Kannattaa lukea!

Sitten suosittelen kaikille Mika Waltarin laajaa tuotantoa, mutta nyt valitsin tähän hieman harvinaisemman Waltarin. "NELJÄ PÄIVÄNLASKUA"

Teos on sepitteellinen kuvaus ajasta, jolloin Waltari kirjoitti Sinuhe Egyptiläistä. Se ei kuitenkaan kerro ensisijaisesti romaanin kirjoittamisesta, vaan on ennemminkin "omaelämäkerrallinen fantasia päänsisäisestä sadunomaisesta huminasta. Hallusinaation ja todellisuuden sekoittumisesta.

Saa lukijansa sekä nauramaan että tuntemaan jopa sääliä kirjailijaa kohtaan, joskin se lienee teoksen tarkoitus. Kertakaikkisen hieno teos.

Keittiöalan kirjoista valitsin kaksi; ensimmäisenä jo kulttimaineeseen noussut "KITCHEN CONFIDENTAL"

Kirja on eräänlainen omaelämäkerta miten nuoresta keittiöharjoittelijasta tuli arvostettu keittiömestari. Anthony Bourdain kertoo suoraan aika kovin ottein ravintolamaailman elämästä ja erilaisista persoonista.

 Itse olen paljon kokenut yli 30 vuoden aikana ja uskallankin väittää että Bourdainin jutut ovat paikkaansa pitäviä. Sillä Ravintolamaailma on joissakin paikoissa enemmän kuin mitä monikaan tietää. Uskon, että jotain vastaavaa on kokenut monikin kokki/tarjoilija jopa pienessä suomessakin. Kannattaa lukea, jos tykkää ruoanlaitosta tai on kiinnostunut bilettämisestä työpäivän jälkeen.

Toinen keittiöalan teos on hienon hieno kuvaus 70-luvun Amerikasta.  Tämä Risto Lehmusoksan kulinaarinen matkakertomus "SYÖMÄMIES AMERIKASSA" täyttää paikkansa niin ruoka- kuin matkakertomuksenakin. Loistava kuvaus ajasta ja paikasta.

 

  Siinäpä muutama vinkki, jos lukukärpänen puraisee!