Tapahtui maaliskuussa 2014 kaupungissa nimeltä Tampere. Pakko kirjoittaa ylös muistoja kevätretkestä kohti kesää.
En muista päivää, jolloin ensi kerran kuulin Juicen hienon teoksen pyhä toimitus, samaan aikaan niin koskettava kuin elämän uskoa luova. Järisyttävä! Tuo mahtava kokonaisuus on pelastanut monen monta kertaa vanhan takaisin ruotuun. Niin myös tuona
keväisenä päivänä, päätin pakata reppuni ja suunnata kohti Tamperetta.
Vaikka barrikaadit kaatuu, et voi mennä kotiin, et kadota horisonttiin.
Pikkukaupungin poika oli hetken vanhojen mestareiden jäljillä ja koki taas ikimuistoisia hetkiä Tampereen yössä, joskin myös päivässä.
Kalevankankaan hautausmaalla kävin tarjoamassa Juicelle pienet "mintut".En tuntenut kyseistä herraa, mutta lukenut kaikki hänen julkaistut tuotokset kuin myös kuunnellut. Sanoinkuvaamattoman hienoja teoksia yhtä kaikki. Sitä tuntee suuren taiteilijan haudalla itsensä nöyräksi, jopa itseoikeutetuksi saadessaan olla tässä edes sen pienen hetken.
Pyttistä Tillikassa, levymessuilta mukaan tarttui Bowien vanha "Pin ups" vinyyli. Pub Simonissa aamuolut herätti "kuolleen". "Kyttiksellä" jukeboksista soi procol harumin "whiter shade of pale". Aurinko paistoi, olimme ajasta irti, olimme tilanteen herroja, Ukkometson ilta, Dillinger pizzaa mansen yössä, kevät! Uuden alku, kesä edessä, talvi takana. Lunta enää muistoissa, jos niissäkään.
3.30 vieläkö meillä on kaljaa? Siinäpä vasta kysymys! Toivottavasti, sillä senoritat tuskin tanssivat meille enää jälkeen auringonnousun, jälkeen muiston eilisen.
