Only the lonely laulaa Roy, vanhat juopot nauttivat keskikaljaa ja pitävät filosofian luentoa nuorelle miehenalulle.
Kaukana tulevaisuudessa markkinatalouden alasajama maailma. Edessä elämä, joka tulisi tekemään nuoresta miehestä aidon, vain kokemuksen kautta.
Pakkanen vasten kasvoja tuntuu neulanpistoilta, puisto on tyhjä. Vain Joel Lehtosen patsas yksin tulee vastaan sanomatta edes terve. Katuvalot puhtaalla lumella, virtaa menneet muistot sulassa virrassa. Yksinäinen sorsa autiolla torilla. Snagarilla tapellaan, ketsupit vaatteilla, verta naamassa. Perjantai-ilta. Pikkukaupungin piknik.
Olavinkatu, tuon nuoren miehen elämän korkeakoulu. Idästä länteen johtaa se, auringon näyttäessä suunnan. Käy tuota opinahjoa useita vuosia, oppii asioita myös sellaisia, joita ei olisi halunnut oppia.
Kaupungin toisella laidalla tyttö lukee Reginaa ja unelmoi tulevasta.
Paimenkadulla asui ennen useat rengit kuin myös Piiat.
"Hilman"kioski. Mutta kuka oikeastaan oli Hilma?
Vesitorninmäellä palaveri perjantai-iltaisin, Lauantaisin "Kanuunaralli" vintillä. Supermarketin edessä "Love is in the air". Puikkarilla"Some girls"want, "some girls" need.
Kesäyö 2013, juhlaväki on väsynyttä. Katu on sama kuin ennenkin, vain mukulakivet on korvattu asfaltilla. Tällä kadulla on itketty, mutta aina enemmän naurettu, on rakastettu ja toivottavasti sitä tehdään jatkossakin.
Avonaisesta ikkunasta kuuluu "Only the lonely". Ympyrä on sulkeentunut.
