Taakse jääneet teot kunniakkaat, mainesanat, joita lausui näkymättömät suut,tekoja joita tehnyt en ehkä sittenkään minä vaan joku vieras persoona, ehkä kaikki olikin vain kaunista unta. "Osasin alkaa, osaanko lopettaa? "En osaa sanoa? Ehkä!
Lähden rannalle ja katson lokkien lähtöä maihin vieraisiin. Nuori tyttö itkee autiolla rannalla, vieressä tyhjä tupakkiaski. Suru on vallannut mielen. Tuulee lännestä. Toivottavasti tuuli vie tytöltä mielipahan.
Autiot ovat beachvolleykentät, käyn penkille lukemaan Waltarin " Yksinäisen miehen juna" teosta. Palelen, mutta voisihan olla huonomminkin. Aurinkokin paistaa vaikkei sitä näy.
Aluksi tarjolla oli lihaa ja muita herkkuja, loppua kohti tyydyimme ottamaan käskyjä vastaan tumput suorina seisovilta varjokuvilta. Nyt oli heiniä ja muita outoja rehuja, joita ennen söi jänikset ja muut metsän eläimet. Näin jäimme historiaan omituisina otuksina.
Teot, joita ennen arvostettiin, unohdettiin, heitettiin roskakoppaan. Numero numerolta meitä nyt tarkkaillaan. Tehot on oltava suuret, muuten et ole hyvä ihminen, olet turha kuin snagaripaperit autiolla torilla.
Painun takaisin himaan, teen huippu safkat ja kuuntelen Tuomari nurmiota.
Huda, huda!
Sitä jengi haluaa ja sitä se saa!
