Jenkki tyylinen Hesburger oli jotenkin ristiriidassa vanhassa kaupungissa, mutta hienohan toi ois jossain muussa paikassa.
Näin hieno mimmi seisoi hotellimme edessä, joka sekä toivotti meidät tervetulleeks kuin lähteväksikin.
Joensuussa on pakko käydä kerran kesässä, jo senkin takia, että harvoin tapaa näin ystävällisiä ihmisiä missään muualla. Ravintolatarjonta on monipuolinen ja kaupunki on todella kaunis, joka on aikoinaan perustettu Pielisjoen suulle.
.
Retkemme alkoi tyttäremme johtamalla meidät ruokailemaan Hyve &Pahe ravintolaan, jossa alakerrassa myydään erilaisia leivoksia ynm. makeita kahvileipiä ja yläkerrassa taas wokkeja ja salaatteja. Ruoka oli loistavaa ja itse ravintola vanhassa talossa jo nähtävyys itsessään
Ruokailun jälkeen samassa talossa olevaan elokuvateatteri Tapioon katsomaan dokumentti elokuvaa ravintola Wanhasta Jokelasta. Hieno kokemus nähdä tuon legendaarisen hotelli-ravintolan liki 80-vuotinen historia ja nähdä kuinka joukko nuoria ja vanhoja taisteli viimeiseen asti saadakseen pitää kantapaikkansa toiminnassa, mutta jälleen kerran tunteille tai moraalille ei ollut sijaa, vaan rahanvalta voitti. Hävetkää Joensuun päättäjät, mitä teitte. Elokuva näytti meille kuitenkin sen, että vielä löytyy ihmisiä, joille moraali ja vanhat arvot merkitsevät enemmän kuin raha tai tuottavuus.
Nythän Wanhasta Jokelasta on jäljellä muistojen lisäksi rakennus, jonka ikkunat on peitetty vanerilevyillä
Torilla "vanha" tapasi suosikkikirjailijansa Heikki Turusen, jonka kanssa jutustelimme kaksi itä-suomen poikaa kesästä, kirjoista ja nykyisestä maailmanmenosta. Kuin ihmeen kaupalla mukanani oli Turusen Simpauttaja, johon Turunen teki mukavan kesäisen toivotuksen kera nimmarin. Tätä "vanha" arvostaa todella korkealle.
Tuulen vielä noustessa takaa Pielisen selkävesien, kävelimme kohti "mummolaa" tuota nuorien opiskelijoiden kommuunia
Vielä aurinko jaksoi paistaa ja luoda tälle retkelle oikeat puitteet. Sade oli päättänyt antaa meille mahdollisuuden nähdä tuo kaikki oikeassa valossa, aidoimmillaan.
"Mummola" oli just niin hieno kuin sen olin mielessäni kuvitellutkin
Vanha Strömbergin hella, jolla tyttäremme loihti meille loistavan lounaan
Kunnon kommuunissa soi pongot ja meno on tasaisen rauhallinen
Tää on "vanhan" mieleen.
Nää kaksi kaverusta asuu myös siellä.
Kommuunista löytyy myös sauna pihan perältä.
Tulee paljon omenaa!
Kurkistus ikkunasta!
Runonlaulaja patsas Kerubin ulkopuolella
"Vanha" Kerubin sisäpuolella. Kerubissa on pakko käydä, jos Joensuussa olet.
Ravintola Sointula on avattu entisten Wanhan Jokelan pitäjien toimesta ja siellä huokuu Jokelan henki vahvana. Entisille Wanhan Jokelan pitäjille haluan sanoa kiitokset niin monista hienoista hetkistä, jotka saimme viettää Jokelassa.
Tämähän oli pakko soittaa jukeboksista niinkuin jokakerta ja menohan yltyi aivan uusiin svääreihin.
Juice ja Ismo ovat siirtyneet Jokelasta Sointulaan!
Sointulassa on oikeaa rockasennetta!
"Kanavatyttö" eli tuttavallisemmin "Torso" on upea patsas Rantakadun ja Siltakadun kulmassa. Liekkö kädetön neitonen tullut esittelemään itseään vai todellisuudessa antamaan suojaa kaupungille niinkuin eräs urbaanilegenda kertoo.
Joka tapauksessa Joensuu ei antanut paljoa, vaan vieläkin enemmän
Auringon jälleen noustessa korkealle Niinivaaran taakse läksimme kohti Jyväskylää.
Paljon virtasi vettä Pielisjoessa tuon reissun aikana, mutta paljon sitä virtasi tuntaita myös taakse ajatusten virran. Jotain outoa tuossa kaupungissa on, se on vanhan mieleen. Ehkä se on se Joensuun henki, joka jättää sen fiiliksen, että palattava tänne on joka tapauksessa.
Loppuun vielä vastaus kysymykseen:
Tallinna vai Joensuu?
Joensuu vie voiton 6-0
Tämä loma jätti pysyvän muistijäljen kovalevylle ja osoitti,että onni ei asu pelkästään haaveissa vaan myös teoissa, joita tekemättä menetät ehkä jotain mitä joskus kaipaat.
