Erään pikkukaupungin syke

Kerronpa teille tarinan  Savonlinnasta. Olkoon tämä tribuutti kotikaupungilleni.

Kaukaisessa maassa nimeltä suomi on pikkukaupunki nimeltä Savonlinna, kaikki tiet vievät sinne. Tuosta kaupungista on yhtä monta kertomusta kuin on kaupunkiin tulijoita. Kaupungissa on perheitä kuin myös yksinäisiä ihmisiä, yksinäisiä kuin patsaat, mutta kaupungilla on sielu ja sen voi aistia, sen voi tuntea, sitä voi tavoitella, mutta ei tavoita.. Voi kuulla kaupungin hengittävän, voi tuntea sen sykkeen vaikkei sitä näekään.

Kaupungin halkaisee maaginen Olavikatu, joka on tavallaan koko kaupungin valtimo, mutta loppullisesti kaupunkia pitää hengissä sen sydän eli Olavinlinna. Linna, joka on seissyt tuossa vuolaassa virrassa jo yli 500
vuotta.

 

Linna jossa itse olen lapsena viettänyt satoja kesäpäiviä, tutkien sen käytäviä ja sokkeloita, jossa olen työskennellyt hieman vanhempana, käynyt seuraamassa oopperaesityksiä ja kuuntelemassa konsertteja on ollut minulle hyvinkin rakas kaikki nämä vuodet. Joka kerta käydessäni Savonlinnassa menen katsomaan linnaa kuin vanhaa ystävää ja joka kerta joudun toteamaan, että näin hienoko se olikin. Linnassa on jotain mystistä, joka vetää luokseen, pitää otteessaan.
Muutaessani Savonlinnasta huomasin kadottaneeni jotain, jotain mitä en osaa sanoiksi muuttaa.Kadotinko menneiden sukupolvien testamenttaamat muistot, jotka nekin olen yrittänyt säilyttää vai kadotinko henkisen minäni, jonka takaisin saamiseen vaaditaan paluulippu?

Vanhasta tanssilavasta ei ole jäljellä kuin kivijalka ja portaat, mutta todella hienolla paikalla linnaa vastapäätä.
Itselleni paikka, jossa on muistoja ja pakko käydä kesäisin. Täällä tuli nähtyä ekat keikat joskus 73-74.

Tanssiparin nimet on kaiverrettu kylkeen koivun!









Pikkukirkko keskellä kaupunkia muistuttaa minua lapsuudenleikeistä sen pihalla ja hääkirkkostamme.


 Satama ja tori lienee olavinlinnan ohella kesäisin suosituimmat paikat. Sieltä löytyy niin muikut kuin lörtsytkin. Ne aidot! Meininki torilla on reipas kuin moukarihäkissä!

Tai voihan ne muikut nauttia seurahuoneen terassiravintolassa kattojen yllä!

Kesäyöt satamaravintoloissa tai yöristeilyt vanhoilla höyrylaivoilla saimaalla ovat ainutkertaista monellekin.
turistille







Kasinonsaaret keskellä kaupunkia ja keskellä saimaata. Näillä rannoilla olen kasvanut ja näillä rannoilla vietän kesäpäivät aina kun vain mahdollista.




Sieltä löytyy vanha huvila, jossa tänäpäivänä toimii lettukahvila kalliolinna

Valkosipuli-kermaviilikastike, feta, aurajuusto ja tietysti lapsuuden suosikkijuoma sitruunasooda. Tästä kesä voi alkaa!

Kesään kuuluu myös perinteisesti calvados, iso olut ja vesi!

Panimoravintola Huvilassa kannattaa myös käydä maistamassa huvilan omia oluita ja nauttia hyvästä ruoasta.




Savonlinnan fiiliksen voit kokea kesällä ooppera-aikaan. Porukkaa on kaupunki täynnä. Sekaan mahtuu aina.

Savonlinnalaiset ihmiset ovat aitoja savolaisia, lupsakoita ja aina pieni pilke silmäkulmassa. Savonlinna on keskellä kaikkea ja täältä pääsee Kuubaan!

musiikkia ja muistoja

Musiikki on monelle ihmiselle tärkeä osa elämää, itse en pystyisi olemaan ilman musiikkia. Musiikinkuuntelu kuuluu elämääni. Vaikken itse soita niin kuuntelua harrastan sitäkin enemmän. Omia suosikkeja on jokaisella, niinpä laitankin muutaman oman suosikkini vuosien varrelta.

Musiikki on kuulunut vahvasti elämääni aivan pienestä asti. Ensimmäinen laulu, jonka muistan kuulleeni ei suinkaan ole mikään lastenlaulu vaan sydäntä raastava rakkaudentunnustus ja kyseessähän on The Beatlesin " ALL MY LOVING ".

Vuosi on todennäköisesti ollut 1963 tai 1964. Englantilaista kitarapoppia, joka jäi mieleen 60-luvulta edustaa myös Gerry and the Pacemakers ja erityisesti kappale you,ve got what i like. Rakkauslaulu tämäkin, tosin tuolloin neljä vuotiaana en sanoista niinkään piitannut, vaan mahtava kitarasoundi mikä tuli vanhan putkiradion kautta vei mennessään.

Sitten 60-70 luvun vaihteessa sain ensimmäiset omat vinyylit ja tässä muutama helmi noilta ajoilta.

Shoking Blue: "VENUS", oli ensimmäinen vinyyli, minkä sain ja löytyy edelleen hyllystä. Loistava kitarasoundi ja Mariska Veres siinäpä sitä venusta kerrakseen.

The Rolling Stonesin " GET YEAR YA YA,S OUT" albumin sain samoja aikoja ja pidän tuota livealbumia edelleen rollareiden parhaana vetona. Tässä levyn avausraita " JUMPING JACK FLASH".

Ehkä eniten tuolta ajalta on kuitenkin jäänyt mieleen. Derek and the Dominos bändin: "LAYLA". Kappale, joka kertoo George Harrisonin vaimosta Pattie Boydista, jonka kanssa Clapton seurusteli salaa. Vuosien saatossa Clapton on tehnyt kyseisestä biisistä useita versioita, mutta alkuperäinen toimii vaan parhaiten.

70-luvulla aloin perehtymään enemmän ja enemmän biisien sanoihin ja huomasinkin jo hyvin varhain joidenkin biisien sisältävän selkeän tarinan, jopa draamankaarta. Tajusin mitä Metafora meinaa ja mistä laulunsanoissa oli loppujen lopuksi kyse. Sanat ovatkin aina merkkinneet itselleni enemmän kuin itse sävel, joka tärkeä on myös.

Otetaankin seuraavaksi Led Zeppelin "STAIRWAY TO HEAVEN"

"There,s a sign on the wall but she wants to be sure, cause you know sometimes words have two meanings"

Loistava biisi ja ehdottomasti yksi suosikeistani ja tarinassa selkeä sanoma, kun vain löydät sen..

Hurriganes on bändi, jota kävin katsomassa yli 50 kertaa vuosina 1974-1982. Tässä on munaa!






Biisi, joka vain toimii ja tarina, joko aukee tai sitten ei. Fantastinen, ei sanat riitä kertomaan

Procol Harum "A WHITER SHADE OF PALE"

Eagles on kuulunut aina suosikkibändeihin, nämä ovat loistavia helmiä 70-luvulta: "TAKE IT EASY"

" come on baby, don,t say maybe!"



   "LYIN EYES"

1977 pyörin punk porukoissa ja hakaneulaa löytyi korvista ja asenne oli punk. Vastustettiin vähän kaikkea ja yritettiin pelastaa maapallo epätasa-arvolta, markkinataloudelta. Se oli hienoa aikaa kaikinpuolin, siitä jäi tietynlainen asenne loppuiäksi ja kannatankin  anarkiaa ilman väkivaltaa, anarkiaa, mikä tarkoittaa vapautta ajatella omilla aivoillaan, olla oma itsensä ja sanoa, mitä oikeasti ajattelee. Eikä olla kenenkään "orja"..Ehkä, joku päivä maalaan vielä seinään sanoman mielensyvyyksistä.


Mutta tässä sekä Brittipunkkia että jenkkipunkkia

Clash: " I fought the law" ja  Ramones: " Sheena is a punkrocker"

Yksi suurista suosikeistani on aina ollut Lynyrd Skynyrd. Tässä hieno "SIMPLE MAN", jonka sanat palauttavat aina maan pinnalle



Tässä pari kunnon biisiä, jotka toimivat aina niin visuaalisesti kuin pelkällä kuuntelulla!
Joan Jett and the Blackhearts " I HATE MYSELF FOR LOVING YOU"

..........ja Transvision vamp " I WANT YOUR LOVE"

Tämä kyseinen Jimi Hendrixin "ALL ALONG THE WATCHTOWER" saa minut kyllä juopottelemaan. Loistava meininki ja tekee mieli vetää per...t!

.

John Lennon on aina ollut suuri suosikkini, niin ajatuksiltaan kuin musiikiltaankin ja muistan hyvin 8 joulukuuta 1980, kun kuulin John Lennonin murhasta. Se oli murheenpäivä, jolloin juotiin suruun ja kuunneltiin Hienoa musaa;

Jätin viimeiseksi suurimman suosikkini ja sehän on luonnollisesti Jim Morrison ja The Doors. Jim oli loistava tekstintekijä, runoilija, laulaja ja persoona. Morrison on vaikuttanut omaan ajatusmaailmaan, ehkä enemmän kuin yksikään kirjailija. Koko The Doors tuotanto on hieno, mutta valitsin tähän seuraavat;

Musiikki on ollut mukana niin iloisissa- kun vähemmän iloisissa tilanteissa. Se kuuluu, joka päivään. Vaikka sitä itse muuttuu fyysisesti, niin ajatusmaailma on pysynyt onneksi samanlaisena. Tietää omat heikkoudet ja näkee tulevaisuudessa jotain positiivistäkin. Tämä tarina onkin hienoa päättää David Bowien sanoin:

Time may change me,
but i can,t trace time
.