vaan mielen jakautuminen kahteen eri persoonaan. Valoisanajan / pimeänajan persoonaan, jotka todennäköisesti tekevät ihmismielestä ja käyttäytymisestä toisistaan poikkeavat paljonkin?
Itse olen todennut, että pimeässä näkee kirkkaammin kuin valossa, tarkoitan lähinnä henkisen puolen tutkiskelua, jos ei myös käyttäytymistä.
Sanotaan, että aamu on iltaa viisaampi, että suuria päätöksiä ei pitäisi tehdä illalla. Toisaalta, mitä pitäisi? Lausehan tarkoittaa, että väsyneenä ajatus karkaa. Ei pysy mukana.
Se tylsä persoona, joka päivisin vetää roolin näytelmässä "Työ ja arkiminä", voi hämärän saapuessa olla se oman elämänsä "Batman tai Kissanainen" ja tuo muutos ei aina tarvitse kemiallisia mielenlaajentajia. Siis onko valolla meidän todellisen persoonan tappava voima? Siinäpä pohtimista!
Tosin elämme elämämme preesensissä halusimme tai emme. Ainoastaan kirjoissa ja musiikissa voimme käyttää eri aikamuotoja. Toki ajatuksissa voit elää mennyttä tai tulevaa, mutta todellisuus on nyt ja tässä. Eli tämäkin kirjoitus on oman aikansa tuotos, siis ei tapahdu enää. On vain tekstinä tässä ruudulla.
Tosin illuusioiden avulla moni meistä elää päivittäin ja hokevat päässään asioiden olevan kunnossa, vaikka pohjimmassaan tietävät asioiden olevan aivan päin persettä. Illuusio on siitä mukava kaveri, että se antaa mahdollisuuden, jos ja kun muut "potkivat munille"
Veikkaampa, että kukaan ei ole niin konservatiivinen ajatusmaailman suhteen kuin suomalainen. Ollaan jotain mieltä ja piste. Vaikka tietäisimme olevamme väärässä.
Lehdet, tv ja kaikkinainen media ovat vanha instituutio, joka työntää maailman täyteen roskaa, sillä kaikki ei ole sitä miltä näyttää. Saatikka tarvitseeko kaikkea tietää, tieto lisää tuskaa.
Siinäpä syntyjä syviä tästä hetkestä, jatkan matkaa vääjäämättömästi kohti vanhuutta.
Tosin moni on jo tituleerannut "vanhaa" ikälopuksi, mutta niille paskat haistatan ja sanon "Open your third eye and feed the fire"
