Katu täynnä lehtiä, märkään asfaltiin liimattuja. Varjot lienee synkempiä näin syksyllä, niiden reunat terävämpiä. Paras pysyä kaukana reunasta, Kaukana valtavirrasta.
Punaista viinissä, Punaista huulissa.
Lehdissä sävyjä useita, sanomaa vähemmän.
Onko tämän sukupolven ainoa käsite vallankäyttö? En tiedä, eikä oikeastaan voisi vähempää kiinnostaa.
Kuinka tässä yhteiskunnassa voi luoda jonkunlaista identiteettiä, jos ja kun valta on persoonattomilla, kasvottomilla nimillä. Jotka todellakin ovat vain nimiä nimien joukossa.
Kun unelmat on unelmoitu, kadut kuparoitu. Tähtiin kirjoitettu toiveet viimeiset. Vain satelliitit katsoo meitä alaspäin, vain yöperhonen enää ikkunaa vasten. Vasten tahtoaan herää huomiseen, päivän menneen haluaa unohtaa. Reaali ajassa vaeltaa tahtoo hän.
Vaikka kaikki ovet on suljetut, vain ääni voi rikkoa rajan. Vain sanoma voimakkaampi kertoa totuuden.
Liekkö syksy tuonut nuo ajatukset pintaan vai ovatko syntymälahjaksi saatua aikaa, jota et hukkaa enää turhuuteen vaan maksimoit kaiken tarkkaan.
Vai onko tämä kaikki ajanhukkaamisen taidetta?
Ajan vähyys lienee tuo "peliin" uusia sävyjä, syvyyttä.
Tosin eihän elämässä kannata tehdä mitään mikä ei tunnu hyvältä.
Kannattaa olla onnellinen, nähdä, kokea, tuntea, elää!
Voida tuntea olevansa keskellä tarinaa, vaikka edes sivuroolissa.
En voi sanoa rakastavani syksyä, mutta sitä hetkeä kun ilma tihkuu sineä, talojen profiileja, jotka ovat epätarkkoja horisontissa, sitä tunnetta kun kosteus tiivistyy pisaroiksi kalpeisiin kasvoihin, kun muuttolinnut lentää pääsi yli, vain ja ainoastaan palatakseen. Sitä pientä hetkeä syksyssä kaipaan, jopa tarvitsen.
on Siinäpä oivallinen toteamus, jonka myös muumipappa tietää. Tämä olkoon kertomus yhden viikonlopun hienoista hetkistä, hetkistä ajassa, nyt jo menneessä, mutta muistoissa pysyvänä.
Töiden jälkeen pääsi tosi elämään kiinni jälleen, Työt kun tuppaa olemaan nykyään kuin pursiseurassa olisi, jos ymmärrätte, mitä tarkoitan. Ihme sirkusta koko touhu!
Mustassa kynnyksessä viikkokatsaus ja taustalla Brian Setzer veivasi vanhaa kunnon rockabillyä.
Illalla vanhan legendaarisessa keittiössä globalin puukot on terotettu, Peugeotin myllyt huutavat käyttöä ja taustalla soi legendaariset 70-luvun hitit ja pannulla tirisee kolme härän sisäfilepihviä medium plussaksi, jonka seurana toimi vahvanmakuinen punkku ja tuoreet kasvikset.
Samaanaikaan Nina ja toinen Nina Hollannista valmistelivat vegaanisia ruokia. Siinä sitä olikin taas vanhalla ihmettelemistä kerrakseen, mutta hyvältä näytti ja maistuikin. Ilta oli englanninkielinen Hollannista olevan vieraamme ansiosta. Kylmät kossusnapsit välissä "Who wants to be rock,n rollstar"? Mieleenpainuva ilta.
Toivolanpihan keski-aikamarkkinat oli vetänyt porukkaa Lauantaina jo puoliltapäivin, joka nurkan täyteen ja tarjontaa oli jos jonkinmoista. Toki itseäni kulinaristina ja hyvän ruoan kuin juomankin ystävänä hakeuduin kaltaisteni seuraan.
Bricksissä kylmä Hoegaarden nosti jo huippu fiiliksen aivan uusiin svääreihin, ajatus kulki kirkkaana ja kroppa huusi ruokaa. Sitä saa, mitä tilaa! Liekkö ollut johdatusta vai unta ja viinien huumaa, mutta seuraavaksi huomasin istuvani uuden uutukaisessa Social Housessa, joka toi visuaalisesti vanhan mieleen 80- luvun ruotsinlaivan baarin. So? Who cares?
No tilattiinpa Beef hot dogit ja oli muuten excellent choice niinkuin jenkki sanois.
Tunnelma oli hieno jo senkin takia ettei mikään Dj veivannut jotain täysin mitäänsanomatonta musaa.
Palvelu pelasi niin baarissa Tomin kuin keittiössä Hannan ansiosta ensiluokkaisesti. Hienoja tunnelmia Lauantai-iltapäivässä
Ilta meni rattoisasti Beatlesin, Rolling Stonesin ja pelkän chillailun parissa. Jälleen kerran pystyi vaan toteamaan, että relax! Toki olihan tilanne myös tämän kappaleen vaativa!
Sunnuntaina vietettiin kansainvälistä rauhanpäivää, jota vanhakin kunnioitti ja kaivoi esiin vuodelta 1975 olevan Peace-merkin. Toimii edelleen ja saa todellisiä väristyksiä aikaan noita aikoja muistellessa.
Nälkähän se on rauhanpäivänäkin, joten suunnistimme Shalimariin nauttimaan Intian herkuista, jotka toimivat ja Sunnuntai näyttäytyi aivan erinäköisenä tuon jälkeen
Kesän 2014 ulkomaan matka haudattiin muiden roskien joukkoon ja päätimme osallistua Tour de Finlandaiselle. Elikkä päätimme viettää hienon turneen suomen kaupungeissa.
Aloitimme matkamme Joensuusta, jossa tunnelma oli pohjois-karjalaiseen tapaan leppoisa ja kannatti vaihtaa ne kuuluisat farkut verkkarihousuihin, näin henkisesti, jos voi asian ilmaista. Aurinkoinen päivä jokiasemalla sai vanhan jälleen extaasiin. Vesi virtasi Pielisjoessa, vaahto tuopin pinnalla, kellot kutsui karnevaaliin.
Gloriassa happy hour, Lailassa karaokea korville, torikahvion aamiainen voitti hotelliaamiaisen mennen tullen. 60,s Palaverissa aitoa 60-luvun tunnelmaa. Ja sateenkaari päättyi jälleen kerran nakkikioskille. Botaniassa hieno päivä Juuson kera.
4 päivää karjalan kunnailla jätti loistavia muistoja jälkeensä, jälkiä kaduille kaivatuille. Vain Jokela oli poissa, missä tuli istuttua aika moni hieno ilta yli 30 vuoden aikana, mutta Sointula ja Kerubi antavat lohtua kulkijalle jos toisellekin. Ja suur kiitokset Ninalle ja Jehkille vieraanvaraisuudesta.
Joensuusta matka jatkui tuohon maailman suurimpaan pikkukaupungiin Savonlinnaan. Majoittuminen kesähotelli Oopperaan aivan Olavinlinnan kupeeseen oli jo sinänsä kuin kotiinpaluu. Jos jotain tässä maailmassa kaipaan, se lienee nuo tutut rannat linnan liepeillä. Tuo virtaavan veden tuoksu, nuo rantatiet hopeapajujen alla.
Torilla lörtsy ja kahvi aamupalalla, lokit huutavat kilpaa höyrylaivojen kanssa. Porukkaa paljon kuin ooppera-aikaan kuuluukin olla, tunnelma mannermaisen rento. Kansainvälinen.
Caperossa maailman parasta pizzaa, Waahdossa kylmää bisseä, Pietari Kylliäisessä "Talon leivät"
.
Taide yhdistys Ars Novan vuosinäyttely. Avajaiset hieno tilaisuus, jossa läänintaiteilijaa myöten kaikki lähialueen taiteilijat paikalla. Vein näyttelyyn ainoan viime aikoina tekemäni maalauksen ja kas kummaa sehän meni kaupaksi ja vanha sai muutaman satkun mania.
Putkinotkossa mestarin jalan jäljillä. Kuvassa Joel Lehtonen ja vanha.
Pitihän tuolta reissulta ostaa mestarin hienon hieno "Kerran kesällä" teos.
Tulihan sitä käytyä myös Kalasaaressa pariinkin kertaan kesäaikana,
Ruoka ja kahvi valmistui kahden kokin voimin, kahden mestarin malliin.
Suomi-popfestareilla pistäydyimme kesken turneen. Olihan nyt nähtävillä sentään samana päivänä niin J. Karjalainen kuin Popedakin!
Turnee jatkui itsenäisen Suomen pääkaupunkiin, jossa tekemistä riittää ja tarjonta aivan toista luokkaa kuin täällä peräkylällä.
Arabian tehtaalla Tove Janssonin 100 vuotisnäyttely, jossa ovella vastaan purjehti itse muumipappa
Tulihan sieltä jokunen Muumimuki ostettua kokoelmiin, Toki ei aivan kaikista suurinta
Burger Kingissä Whopper ja Cola maistui tasan niin hyvälle kuin pitikin. Toimii aina on vanhan mielipide.
Kansakunnan olohuoneeksikin tituleerattu ravintola Elite Runeberginkadun ja eteläisen Hesperiankadun kulmassa täytyi käydä kokemassa vuosien jälkeen ja voidaan sanoa, että onni oli puolellamme pääsimmehän itse Tauno Palon kantapöytään, jossa jo paikka vaati tilaamaan Tauno Palon kerma-sipulipihvin.
Tässä oli annos vanhan mieleen, ei mitään turhaa, ei mitään liikaa ja maku ratkaisee. Jätetään se hienostelu neideille ja muille ruoasta mitään ymmärtämättömille.
Marmoroitu naudan ulkofilepihvi kerma-sipuli kastike, paistetut perunat ja suolakurkkua.
That,s it!
Veti vanhankin mietteliääksi, tuo Eliten tunnelma.
Suomenlinna ja Cafe Ursula kuuluvat kesäisen Helsingin kohteisiin ja sattuipa Ursulaan sopivasti Samba-ilta. Musa soi ja tanssia riitti. Tunnelma hieno kesäisen suomenlahden rantaravintolassa.
Ja tietenkin vanha käy jokaisella Helsingin reissulla vanhankuppilassa, niin nyt myös tänä kesänä. Älä riko perinnettä vaan kanna sitä mukana elämäsi läpi.
Muutaman Hotelli Vaakunassa asutun yön jälkeen siirryttiin suomen Turkuun ja hotelli Hamburger Börsiin. Ja vau! Saimme kattohuoneiston suoraan torille päin. Huoneen vieressä niin sauna kuin uima-allaskin. No ei valiteta.
Jos menette joskus Turkuun käykääpä ihmeessä ravintola Hospodassa, jossa on niin visuaalista- kuin myös henkistäfiilistä.
Kaskenkatu 1:ssä sijaitseva olutravintola "Uusi Apteekki", joka on myös tuttu Vares leffoista on mahtava illanistujaispaikka, jossa voit juoda Jussi Vareksen lempipaukkuja, kuten "Kyllikki Saaren suohauta". Pitihän vanhan sekin testata. Ei kyllä ollut mikään top 1000 pääsevä herkku, mutta rohkeasti kohti uusia vastoinkäymisiä.
Shamrock cafe on loistava ruokapaikka aivan torin vieressä. Avotuliuunissa paistettu "Meatlover pizza" oli kaikesta lihasta tykkäävän vanhan mieleen, Toki ei pahalle näyttänyt, eikä kuulemma maistunutkaan kauniimman osallistujan salaatti.
Jälkkäriksi Cuba Libre!
Naantalissa riitti katsottavaa ja koettavaa koko päiväksi. Ruoka merisalongissa oli hyvää ja kalaa oli buffassa koko rahan edestä. Laskin olevan 16 erilaista kalaruokaa. Aurinko paistoi niinkuin Naantalissa vain voi
Hämeenlinnasta mukaan tarttui Martikan "I feel the earth move" vinyyli
.
--ja ensipainos Eeva Tenhusen " Mustat kalat" vuodelta 1964
Pitihän se Hämeenlinnassa käydä myös hämeenlinnassa. Kuin myös Sibeliuksen nuoruuden kodissa olevassa museossa. Historiaa! Mahtava kokemus.
Hämeenlinna muistutti kovasti Jyväskylää, Poikkeuksena Jyväskylään verrattuna paljon vettä keskustan ympäristössä kuin myös puistoja, tämä seikka miellytti vanhaa kovasti.
.
Turnee päätettiin vanhan lempikaupunkiin Tampereelle, jossa kesäisiä päiviä vietettiin koskipuistossa piknikillä kuin tietysti, kun kesä on niin Kellaritillikassa, jossa nautin siiasta ja nieriästä tehdystä kalakeitosta ruisleivän ja voin kera.
.
Mahtava lomareissu suomen suvessa. Oli historiaa, nähtävyyksiä, hyvää ruokaa ja juomaa, musiikkia, Mahtavaa lomafiilistä ja rentoa chillailua yhdessä.
Tapahtui maaliskuussa 2014 kaupungissa nimeltä Tampere. Pakko kirjoittaa ylös muistoja kevätretkestä kohti kesää.
En muista päivää, jolloin ensi kerran kuulin Juicen hienon teoksen pyhä toimitus, samaan aikaan niin koskettava kuin elämän uskoa luova. Järisyttävä! Tuo mahtava kokonaisuus on pelastanut monen monta kertaa vanhan takaisin ruotuun. Niin myös tuona
keväisenä päivänä, päätin pakata reppuni ja suunnata kohti Tamperetta.
Vaikka barrikaadit kaatuu, et voi mennä kotiin, et kadota horisonttiin.
Pikkukaupungin poika oli hetken vanhojen mestareiden jäljillä ja koki taas ikimuistoisia hetkiä Tampereen yössä, joskin myös päivässä.
Kalevankankaan hautausmaalla kävin tarjoamassa Juicelle pienet "mintut".
En tuntenut kyseistä herraa, mutta lukenut kaikki hänen julkaistut tuotokset kuin myös kuunnellut. Sanoinkuvaamattoman hienoja teoksia yhtä kaikki. Sitä tuntee suuren taiteilijan haudalla itsensä nöyräksi, jopa itseoikeutetuksi saadessaan olla tässä edes sen pienen hetken.
Pyttistä Tillikassa, levymessuilta mukaan tarttui Bowien vanha "Pin ups" vinyyli. Pub Simonissa aamuolut herätti "kuolleen". "Kyttiksellä" jukeboksista soi procol harumin "whiter shade of pale". Aurinko paistoi, olimme ajasta irti, olimme tilanteen herroja, Ukkometson ilta, Dillinger pizzaa mansen yössä, kevät! Uuden alku, kesä edessä, talvi takana. Lunta enää muistoissa, jos niissäkään.
3.30 vieläkö meillä on kaljaa? Siinäpä vasta kysymys! Toivottavasti, sillä senoritat tuskin tanssivat meille enää jälkeen auringonnousun, jälkeen muiston eilisen.
Näin kulutin pintaa tien, kello söi aikaa meidän, jätti unelman. RIP Juice. Musta aurinko nousee!
%5B1%5D.jpg)
