aikaa lukemiselle

Lukemisesta tulee väistämättömästi ensimmäisenä mieleen kotikaupunki ja mukulakivikadut, jotka veivät kirjastolle. Tuolle suurelle mäelle, joka oli kuin paikka taivaassa. Muistan sen atmosfäärin, ne kymmenet hyllyt täynnä, mitä mielenkiintoisempia kirjoja, jotka halusin kaikki lukea.
Näitä ajatuksia vasten voikin peilata kuinka paljon oma ajatusmaailma on muuttunut vai onko se sittenkään muuttunut. Ainoastaan eri ulkokuori kätkeekin sisäänsä tuon täysin saman pojan, joka ahmi sisäänsä kaiken lukemisen arvoisen, mitä vain tuon ajan kirjastosta löysi. Ja löysihän sitä.

Nyt tänä syksynä on ollut aikaa tuolle lempiharrastukselle enemmän kuin sitten lapsuuden. Olenkin sijoittanut rahaa kirjoihin taas reilusti, mutta toisaalta kaikki hyvä maksaa, paitsi rakkaus, jota tuskin rahalla saat!


Tässä muutama löytö tältä syksyltä. Ensimmäisenä Waltarin hieno matkakertomus vuodelta 1929. "Yksinäisen miehen juna". Teos, jossa Waltari lähtee etsimään itseään ja tuo matkaa vie aina Helsingistä Istanbuliin, joka vielä tuolloin tunnettiin Konstantinopolina. Matka johtaa suurien kaupunkien kuten Wien, Pariisi, Rooma läpi ajan ja paikan. Tämän upean teoksen luin ensimmäisen kerran varmaan alle kymmen vuotiaana ja nyt sen löysin divarista ja vielä alkuperäispainoksena.

Kirjastosta, vanhojen kirjojen poistomyynnistä löytyi Juice Leskisen runoteos "Äeti". Runoutta, joka onnistuu vain harvoilta, mutta Juice osasin tuon kielenkäytön. Omanaikansa ja tyylilajin mestariteos.

Ja taas mahtava divarilöytö Waltarin "Feliks onnellinen" ensipainos vuodelta 1958 ja

  vielä Libristikappale. Upea lisä omaan Waltarikokoelmaan.

 Kirjaston poistomyynnistä löytyi vanhan ehdoton suosikki runoteos Joel Lehtosen "Hyvästijättö lintukodolle". Maailmassa on mestariteoksia, tässä on yksi niistä. Käsittämättömän hienoa tekstiä.

 

Tämäkin David Bowiesta kertova upea kuvaus oli siinä mielessä löytö, johon en ollut ennen törmännyt. Hieno tarina hienosta ihmisestä, suuresta persoonasta.

A.W. Yrjänän päiväkirja 1995-2008 on hienoa tekstiä, upeita kuvaelmia elämän erikoisistakin tilanteista. Päiväkirjat ovat yleensäkin niin intiimejä kurkistuksia toisen ihmisen sisimpään, että jo se saa mielenkiinnon heräämään. Suosittelen!

  Isänpäivä lahjaksi sain Torsti Lehtisen "Kainin merkki". Kirjassa tuon  kuvitteellisen merkin kantaja etsii itseään milloin mistäkin päin maailmaa, mitä erikoisemmista lähtökohdista katsottuna. Rauhattomana sieluna.  Torsti Lehtisen kirjoitustyyli kuin myös tuo verbaalinen nerous tekee tästä klassikon.

  Kauko Röyhkän uutuuskirja "Virallinen" on päiväkirja muotoon kirjoitettu näkymä suuren taiteilijan arkipäivään. Röyhkä sanoo asiat juuri sillä suoruudella ja turhia kumarteluja välttäen, jota vanha arvostaa.

 Tällaista teosta olen kaivannut ja tässä on teos nerosta, joka on antanut vanhalle elämänohjeita sanoillaan enemmän kuin kukaan muu. Fantastinen!

Siinäpä muutama vanhan kirjalöytö tältä syksyltä ja eikös se edelleen ole niin , että lukeminen kannattaa aina!

Huda huda

Taas aamu uusi, Tähdet ja kuu menneet nukkumaan. Täytinkö tosiaan jo 54 vai ehkä se oli sittenkin 45. No aika rientää kuin hirvi! Lehti on pudonnut lattialle eteisen, nostan sen ja katson nousevaan aurinkoon, Katson tulevaisuuteen.

Jotkut löytää tarkoituksen jeesuksesta, itse löydän sen kokkaamisesta ja lukemisesta. Ne pelastavat  vanhan takaisin temppeliin.
 Taakse jääneet teot kunniakkaat, mainesanat, joita lausui näkymättömät suut,tekoja joita tehnyt en ehkä sittenkään minä vaan joku vieras persoona, ehkä kaikki olikin vain kaunista unta. "Osasin alkaa, osaanko lopettaa? "En osaa sanoa? Ehkä!



 Lähden rannalle ja katson lokkien lähtöä maihin vieraisiin. Nuori tyttö itkee autiolla rannalla, vieressä tyhjä tupakkiaski. Suru on vallannut mielen. Tuulee lännestä. Toivottavasti tuuli vie tytöltä mielipahan.
Autiot ovat beachvolleykentät, käyn penkille lukemaan Waltarin " Yksinäisen miehen juna" teosta. Palelen, mutta voisihan olla huonomminkin. Aurinkokin paistaa vaikkei sitä näy.

Aluksi tarjolla oli lihaa ja muita herkkuja, loppua kohti tyydyimme ottamaan käskyjä vastaan tumput suorina seisovilta varjokuvilta. Nyt oli heiniä ja muita outoja rehuja, joita ennen söi jänikset ja muut metsän eläimet. Näin jäimme historiaan omituisina otuksina.

Teot, joita ennen arvostettiin, unohdettiin, heitettiin roskakoppaan. Numero numerolta meitä nyt tarkkaillaan. Tehot on oltava suuret, muuten et ole hyvä ihminen, olet turha kuin snagaripaperit autiolla torilla.
Painun takaisin himaan, teen huippu safkat ja kuuntelen Tuomari nurmiota.

Huda, huda!

Sitä jengi haluaa ja sitä se saa!