Oman elämäni jako tapahtui pikkuhiljaa 70-luvun lopun 80-luvun alun tietämillä.Jako vanhaan elämään ja uuteen vai sanoisiko tämän hetkiseen elämään on ollut aivan mielettömän suuri. En väitä, että se olisi huono asia vaan ennemminkin asioiden priorisointia, mikä on tullut iän myötä turhankin jokapäiväiseksi.
Sitä osasi elää nuorena enemmän fiiliksen mukaan kuin näin seniorina, jos voi sanoa? Ja miksikäs ei voisi?
Olenkin tarkoituksen mukaisesti etsinyt viimeiset pari vuotta tuota kadotettua "keihäänkärkeä", tuota henkistä minää, tietä löytää onni pelkillä teoilla, tunteilla, löytää tie. Löytää harmonia jokapäiväiseen elämään.
Olen etsinyt sitä pitkälti vanhoista muistiinpanoista, vanhasta musiikista, lehdistä, kirjoista ja ennenkaikkea vanhoista valokuvista. Olenkin päässyt todella lähelle tuota ajattelutapaa, ainoastaan tietyt yhteiskunnan sanelemat "säännöt" pitävät enää kiinni tässä henkisesti köyhien, ehkä fyysisesti rikkaiden, mutta niin tylsässä normi elämässä. Nyky yhteiskuntahan perustuu täysin siihen, että toiset tekee kaiken työn ja nämä suurimmat "narrit" nostavat vuoden lopussa bonukset tekemättä mitään. No se suotakoon heille, jos tulevat siitä onnellisiksi.
Onko jollain enemmän oikeutta ja valtaa sanella, mikä on ihmisen elämän focus. Mielestäni ei! Joskus vain tuntuu, että sulle sanellaan kaikki oikeaan aivolohkoon jo lapsena. Väärät tiedot, joita noudattamalla menetät henkisen minäsi jossain vaiheessa ja olet systeemin orja.
8.12.1980 joku kertoi, että joku on ampunut John Lennonin. Se päivä on jäänyt mieleeni päivänä jolloin luulin rakkauden ja rauhan kuolleen lopullisesti. Onneksi näin ei ollut! Olenkin huomannut, että kyllä vielä oikeitakin arvoja maailmasta löytyy ja positiivista, että niitä löytyy yllättäviltäkin tahoilta. Niitä löytyy niin vanhemmasta ikäpolvesta kuin nuoremmastakin.
Olenkin sitä mieltä, että kateus ja ennenkaikkea ahneus ajaa ihmiset hirveisiin tekoihin. Tekoihin, joilla ajetaan jälkipolvet tilaan, jossa ahneus ja kateus ovat elämän tärkeimpiä arvoja.
70-luvulla markkinatalous ei määritellyt elämää niinkuin nykyaikana. Ei ollut tietotekniikkaa, joka on nykyaikana tappanut kaiken sosiaalisen kanssakäymisen. Kaikilla pitää olla jonkun näköinen "pienoistietokone" taskussa, että voi ilmoittaa kaikille missä on? Tai kertoa facebookissa milloin menee wc:hen ja sitten 7 tykkää? Mitä vi...a?
Suurin osa kanssa käymisistä tapahtuu tietokoneen vältyksellä, todella harmittava juttu, kun nimenomaan kielenkäyttö ja ihmisen kohtaaminen on se juttu, jolla voidaan olla ihmisiä eikä koneita.
70-luvulla elettiin voimakasta suomettumisen aikaa ja etsittiin vaikutteita enemmän lännestä kuin idästä. Tv;stä tuli "Happy days", leffassa pyöri "American craffitti", "Kummisetä", "Likainen Harry" ja Roger Mooren "James Bond" leffat.
Jaloissa oli muotikengät eli "Retu-kengät", leveät lahkeiset farkut. Suurikauluksiset kauluspaidat.
Disco tuli kaupunkiin ja meno oli kuin "Saturday night fever" leffassa. Ensimmäiset pizzat saatiin myös pikkukaupunkiin
.
Discossa soi "Earth, Wind and Fire", "Abba", "Bob Marley", Pointer Sisters", Bee Gees" ja "Chic"
70-luvulla ajattelutapa oli enemmän eteenpäin katsova yhteisesti eikä niinkään "kaikki mulle" periaatteella. Oltiin onnellisia pienistä asioista. elämä sujui leppoisasti päivästä toiseen. Raha ei näytellyt niin suurta osaa elämästä vaan tärkeimpänä oli toiset ihmiset ja kanssakäyminen.
Ei kuuluttu Eu;hun, ei ollut euroa. Oli markka. Oli vielä "Isänmaa", nyt se on enää "Kotimaa".
Mutta onneksi itse olen käytännössä pyrkinyt ratkaisemaan tämän nyky yhteiskunnan turhamaisuuden, sillä että en enää stressaa työstä, enkä täysin turhista asioista vaan nautin elämästä ja pienistä asioista. Ennenkaikkea vapaa-ajasta ja ihmissuhteista, kanssakäymisestä. Kirjallisuudesta, musiikista ja elokuvista.
Onkin suuri helpotus päästä takaisin pikkuhiljaa fiiliksellä viettämään elämää ja nauttimaan kuitenkin niin hienoista asioista, joita vielä löytyy nykypäivänäkin.
Siinäpä kritiikkiä nyky yhteiskunnasta, jota voikin verrata menneisiin vuosikymmeniin kaiken pahan alkuna. Siispä nauttikaa vielä kun voitte, sillä pahempaan päin tämä vaan menee. Uskokaa hyvät ihmiset!
Nyt annetaan vaan mennä kun moottoritie on vielä kuuma ja born to be wild!
