Rakkautta raaemmat rikokset ja rikkautta rakkaammat rukoukset

Kun ihminen vanhentuu myös vaivat lisääntyvät. Se on kuin vanha auto, jossa on aina jotain remppaa. Pienellä rempalla mennään taas hetken aikaa ja "aurinko" paistaa vaikkei sitä näy.
Toki koneen kuntoon voi vaikuttaa viettämällä askeettista elämää ilman "elämää". Niin kroppa toimii ehkä piteempään, mutta kysymys kuuluukin onko elämä tehty elämistä varten vai pitäisikö meno olla kuin "pursiseurassa" pitsiä nypläten ja yrttiteetä kiskoen?

"Too much wine, too much song" on ollut oma elämäni tähän saakka ja siihen vielä liki 35 vuotta töitä aivan liikaa. Kaikki tuo on ollut sen arvoista. Hauskaa on ollut ja vieläkin hauskempaa. En voi sanoa ettenkö vaihtaisi päivääkään pois. Vaihtaisin moniakin päiviä, mutta pääsääntöisesti elämä on ollut todella monivivahteinen matka halki matalikkojen, halki syvyyksien kuin lastu laineilla olen antanut virran viedä, fiiliksen kuljettaa "with sister goldenhair".



Ehkä se otetaan rikoksena, että rakastaa elää ja kokea jotain fiiliksiä monesta eri näkökulmasta katsottuna. Tosin maailma on paha paikka, jossa suurin osa ihmisistä pelaa omaan pussiin ja tuskin ajattelevat muita kuin itseään ja omaa hyvinvointiaan. Tosin nämä elävät kuolleet, joiden elämä pyörii vain oman napansa ympärillä sairastavat tautia, johon ei löydy fyysistä lääkettä vaan ainoa lääke löytyy syvällisemmästä ajattelusta, mikä meni pieleen? Oliko lapsena pipo liian tiukalla ja sellainen asia kuin moraali kuivui kasaan. Säälin teitä, jotka ette tajunneet elää silloin, kun aurinko paistoi ja katu oli vapaa teillekin, mutta ehkä ei ole vielä myöhäistä korjata asiaa ja nauttia todellisuudesta, jota ette koskaan löytäneet.

 "Take the world in a love embrace
Fire all of your guns at once
And explode into space"

Perspektiivi elämästä puuttuu ihmisiltä, jotka eivät ole nähneet muuta elämää kuin turhamaista näyttelemistä näytelmässä, jonka nimi lienee "elämä".

Perspektiivisen näkökulman asioihin saavuttaa vain näkemällä ja kokemalla.. Vaikka kokemusten aikaansaamat syyt ja tuntemukset olisivat objektiivisiä ja kaikkien saatavilla, ovat kokemukset pääasiallisesti kokevan henkilön omia.

Ilman subjektiivisiä kokemuksia elämästä puuttuu kaikki. Toki kaikki kokemukset ei aina olekaan mielyttäviä. Eikä vanha sanonta " Mikä ei tapa, se vahvistaa" pidäkään aina paikkaansa niin antaa nuo kokemukset kuitenkin perspektiiviä eritavalla kuin Strömsössä. Ehkä se enemmän antaa kuin ottaa. Kuin tytöt silloin joskus kauan sitten. 

Ilman fyysistä rikkautta voi olla rakkautta, mutta miten on asian laita voiko ilman rakkautta olla henkistä rikkautta? Epäilen, että ei.

Siinäpä taas pohdintaa niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin elämä ja siitä nauttiminen."Vanha" jää pohdiskelemaan tätä kaiken ihmeellisyyttä"jumalten ja kuninkaallisten"kanssa.

Henkistä 70-lukua etsimässä

Ei aika mennyt koskaan palaa. Väitetään! Toisaalta olen huomannut, että kun aikansa etsii oikeista paikoista niin fyysisesti kuin henkisestikin, voi löytää jotain, mitä ehkä kadotit joskus.
Oman elämäni jako tapahtui pikkuhiljaa 70-luvun lopun 80-luvun alun tietämillä.Jako vanhaan elämään ja uuteen vai sanoisiko tämän hetkiseen elämään on ollut aivan mielettömän suuri. En väitä, että se olisi huono asia vaan ennemminkin asioiden priorisointia, mikä on tullut iän myötä turhankin jokapäiväiseksi.
Sitä osasi elää nuorena enemmän fiiliksen mukaan kuin näin seniorina, jos voi sanoa? Ja miksikäs ei voisi?

Olenkin tarkoituksen mukaisesti etsinyt viimeiset pari vuotta tuota kadotettua "keihäänkärkeä", tuota henkistä minää, tietä löytää onni pelkillä teoilla, tunteilla, löytää tie. Löytää harmonia jokapäiväiseen elämään.
Olen etsinyt sitä pitkälti vanhoista muistiinpanoista, vanhasta musiikista, lehdistä, kirjoista ja ennenkaikkea vanhoista valokuvista. Olenkin päässyt todella lähelle tuota ajattelutapaa, ainoastaan tietyt yhteiskunnan sanelemat "säännöt" pitävät enää kiinni tässä henkisesti köyhien, ehkä fyysisesti rikkaiden, mutta niin tylsässä normi elämässä. Nyky yhteiskuntahan perustuu täysin siihen, että toiset tekee kaiken työn ja nämä suurimmat "narrit" nostavat vuoden lopussa bonukset tekemättä mitään.  No se suotakoon heille, jos tulevat siitä onnellisiksi.

Onko jollain enemmän oikeutta ja valtaa sanella, mikä on ihmisen elämän focus. Mielestäni ei! Joskus vain tuntuu, että sulle sanellaan kaikki oikeaan aivolohkoon jo lapsena. Väärät tiedot, joita noudattamalla menetät henkisen minäsi jossain vaiheessa ja olet systeemin orja.

8.12.1980 joku kertoi, että joku on ampunut John Lennonin. Se päivä on jäänyt mieleeni päivänä jolloin luulin rakkauden ja rauhan kuolleen lopullisesti. Onneksi näin ei ollut! Olenkin huomannut, että kyllä vielä oikeitakin arvoja maailmasta löytyy ja positiivista, että niitä löytyy yllättäviltäkin tahoilta. Niitä löytyy niin vanhemmasta ikäpolvesta kuin nuoremmastakin.

Olenkin sitä mieltä, että kateus ja ennenkaikkea ahneus ajaa ihmiset hirveisiin tekoihin. Tekoihin, joilla ajetaan jälkipolvet tilaan, jossa ahneus ja kateus ovat elämän tärkeimpiä arvoja.

70-luvulla markkinatalous ei määritellyt elämää niinkuin nykyaikana. Ei ollut tietotekniikkaa, joka on nykyaikana tappanut kaiken sosiaalisen kanssakäymisen. Kaikilla pitää olla jonkun näköinen "pienoistietokone" taskussa, että voi ilmoittaa kaikille missä on? Tai kertoa facebookissa milloin menee wc:hen ja sitten 7 tykkää? Mitä vi...a?
Suurin osa kanssa käymisistä tapahtuu tietokoneen vältyksellä, todella harmittava juttu, kun nimenomaan kielenkäyttö ja ihmisen kohtaaminen on se juttu, jolla voidaan olla ihmisiä eikä koneita.

70-luvulla elettiin voimakasta suomettumisen aikaa ja etsittiin vaikutteita enemmän lännestä kuin idästä. Tv;stä tuli "Happy days", leffassa pyöri "American craffitti", "Kummisetä", "Likainen Harry" ja Roger Mooren "James Bond" leffat.

Jaloissa oli muotikengät eli "Retu-kengät", leveät lahkeiset farkut. Suurikauluksiset kauluspaidat.



Disco tuli kaupunkiin ja meno oli kuin "Saturday night fever" leffassa. Ensimmäiset pizzat saatiin myös pikkukaupunkiin

.
Discossa soi "Earth, Wind and Fire", "Abba", "Bob Marley", Pointer Sisters", Bee Gees" ja "Chic"

70-luvulla ajattelutapa oli enemmän eteenpäin katsova yhteisesti eikä niinkään "kaikki mulle" periaatteella. Oltiin onnellisia pienistä asioista. elämä sujui leppoisasti päivästä toiseen. Raha ei näytellyt niin suurta osaa elämästä vaan tärkeimpänä oli toiset ihmiset ja kanssakäyminen.
Ei kuuluttu Eu;hun, ei ollut euroa. Oli markka. Oli vielä "Isänmaa", nyt se on enää "Kotimaa".

Mutta onneksi itse olen käytännössä pyrkinyt ratkaisemaan tämän nyky yhteiskunnan turhamaisuuden, sillä että en enää stressaa työstä, enkä täysin turhista asioista vaan nautin elämästä ja pienistä asioista. Ennenkaikkea vapaa-ajasta ja ihmissuhteista, kanssakäymisestä. Kirjallisuudesta, musiikista ja elokuvista.
Onkin suuri helpotus päästä takaisin pikkuhiljaa fiiliksellä viettämään elämää ja nauttimaan kuitenkin niin hienoista asioista, joita vielä löytyy nykypäivänäkin.
Siinäpä kritiikkiä nyky yhteiskunnasta, jota voikin verrata menneisiin vuosikymmeniin kaiken pahan alkuna. Siispä nauttikaa vielä kun voitte, sillä pahempaan päin tämä vaan menee. Uskokaa hyvät ihmiset!

Nyt annetaan vaan mennä kun moottoritie on vielä kuuma ja born to be wild!

Vuosi 2013

Yesterday's paper telling yesterday's news.
 Näinhän se menee ja niin meni taas yksi vuosi historian kirjoihin. Mennyt vuosi antoi "vanhalle" paljon. Paljon hienoja asioita tapahtui niin vapaa-aikana kuin työssäkin. 
Vuosi on jakautunut kuin tuo kakkupala; iso edessä oleva pala kuvaa vapaa-aikaa ja takana oleva lähes näkymättömissä oleva pala työelämää, joka ei enää näiden vuosien jälkeen tunnu oikein miltään.

Monet hienot ruokakokemukset koin menneenä vuotena , jotkut täyttivät aivan profeetaaliset mittakaavat. 
Ruokailukokemushan vaatii täydelliset olosuhteet; Paikka, ruoan maku, palvelu, fiilis, seura, nämä kaikki kun natsaa voit saavuttaa jotain, mikä pysyy mielessä.
Näitä hienoja kokemuksia voi vielä löytää tässä urbaanissa maailmassa, toki nämä kokemukset ovatkin subjektiivisiä näkemyksiä yksittäisistä ruoka-annoksista. Niin tosia ja kuitenkin niin aitoja.

Tässäpä "Vanhan" top 10 vuodelta 2013

Nro 10  

Jalon Jallupullat toimivat vuonna 2013 useammankin kerran "vanhalle". Jalossa toimii kaikki edellä mainitut kriteerit. Tästä kaikesta suurkiitokset kuuluu niin Jaskalle kuin JP: llekin. Loistavaa ja samalla poikkeuksellista toimintaa tässä kaupungissa.


Nro 9

Tampereella Villisiassa "vanha" sai vielä vanhanajan Wieninleikettä, joka maistui kuin silloin kultaisella 70- luvulla. Silloin kun vielä tajuttiin mikä ruoassa on tärkeintä. Ja huomatkaa garnityyrit ovat ne ainoat oikeat( sitruuna, anjovis ja kaprisa)

Nro 8

Joensuun Kesäladossa aurinkoisena kesäyönä nautittu "äijäpizza" toimi pizzan ystävälle senverta lujaa, että jätti muistijäljen pitkäksi ajaksi. Joensuu lienee "vanhan" suosikkipaikka ollut jo 35 vuotta, mutta ei suotta. Tuolla pohjois-karjalassa tapaa aitoja ihmisiä ja saa oikeaa palvelua.

Nro7

"Vanhan" itse vääntämät feta-chilipullat, yrtti-voimuusi, cole ja pitkään poreillut tomaattikastike oli kertakaikkisen hieno kokemus nauttia ihan kotona hienossa seurassa.

Nro6

Lohisoppa "maailman suurimmassa pikkukaupungissa" eli Savonlinnassa toimii kesäiltana ravintola Sarastrossa. En itsekään tekisi paljoa parempaa miettii "vanha"

Nro5

Paikka, jossa aistit niin Juicen kuin Viidankin hengen, saa legendaarisessa ympäristössä loistavaa ruokaa. Vuonna 2013 "vanha" ruokaili Tillikassa useita kertoja, mutta Karitsa Wallenbergit olivat jotain, joka sai miettimään elämän ihanuutta ja hetken ainutlaatuisuutta.

Nro4

Tallinnassa Intialaisessa ravintolassa söin pastaa, josta löytyi makua siihen malliin, että turha edes yrittää tätä sanoin kuvata. 

Nro3

"Vanhan" suosikki ravintola jo 30 vuoden ajan ollut Seahorse ei petä koskaan, vaan tarjoaa huippuruokaa oikeassa ympäristössä. Paikka, joka on kuin hyppäys menneeseen, aikaan jolloin elämässä tärkeitä asioita oli ystävyys, rehellisyys, tasa-arvo, inhimillisyys, lojalisuus ynm. asiat, joita nyky yhteiskunta pitää lähinnä historian havinana. Seahorsen lihapullat ja muusi. Loistavaa.

Nro2

.

Ravintola Plevna Tampereella on kuulunut "vanhan" suosikkipaikkoihin jo useita vuosia ja tänne on pakko palata useita kertoja vuodessa. Täällä kaikki natsaa. Paikka on kuin vanha saksalainen viinikellari, kauniit nuoret tarjoilija tytöt avokauluksisissa mekoissaan tarjoilevat huippu ruokaa vilpittömällä ystävällisyydellä. Poronkäristys toimii näissä olosuhteissa "Sima" oluen kanssa järkyttävän hyvin. Kyllä "vanha" viihtyy.

Nro1

Poron sisäfilettä Whiskykastikkeen  ja Hasselbackan perunoiden kanssa oli menneen vuoden parasta antia. Turha selitellä tätä.

Tästä jutusta varmasti tuli hyvin esiin kaksi asiaa. Ensinkin hyvä kokki arvostaa itse tehtyä ruokaa ja hyvän kokin olemukseen kuuluu itsevarmuus, raaka-aineiden arvostus ja niiden oikea käyttö ja lievä narsistisuus.

Toinen asia, mitä "vanha" arvostaa on perusruoka, niinkuin varmaan hyvin tuli tässä jutussa esiin. Olihan top 10:ssä kolme kertaa lihapullat. Turhat fine diningit ovat vähemmän elämää kokeneiden iltasatuja, mutta jokaiselle jotakin periaatteellahan tämä yhteiskunta toimii.

Tähän loppuun haluan antaa erikoismaininnan englantilaiselle ruoalle, jota niin usein haukutaan. Lontoon Sohossa maistoin perinteisen Sunday roastin. Loistavaa ruokaa paikallisessa pubissa, Beatles soi taustalla ja pintti olutta vaahtosi tuopissa, fiilis kohdallaan.