Sielu oli kuin autiomaa, joten johonkin oli vain päästävä. Tampere tuntui oivalliselta valinnalta.
Kaupunki, joka oli tuottanut vuosien varrella mielihyvää enemmän kuin moni muu kaupunki ja joka antoi sielulle juuri sen verran, että jaksoi taas luoda ajatuksia mielensyvyyksistä.
Mennessäni tuntui, että olen tämän reissun ansainnut. Ehkä enemmän kuin paljon. Jo pelkkä Hämeenkadun näkeminen sai oloni noin 4 astetta paremmaksi. Eli huomattavasti enemmän kuin Piin arvo esim. on! Tunsin heti, että nyt tähdet on oikeissa asennoissa ja jumalat ovat suotuisia.
Kun puhumme paikoista, jotka ovat legendoja, voimme samalla henkisesti kumartaa ja arvovaltaisesti niiata.
Tällainen paikka tuli tällä reissulla katsastettua.
Pispalan Pulteri osoittautui todella viihtyisäksi, ettenkö sanoisi yllättävänkin kotoisaksi paikaksi, johon "vanha" olisi voinut asettua taloksi pitemmäksikin aikaa,
mutta vieressä oli "punkfestarit " terassipub Yläkerrassa, jossa myös poikkesimme katsastamassa musaa ja ennenkaikkea hyvää fiilistä.
Tapaan tavalliseen turvauduimme Tillikan ruokalistan antimiin. Eikä käy syyttäminen kokkia, joka loihti oivalliset palaset oman elämänsä sankareille.
Löytyihän Hämeenkadun varrelta "aseveli" hintaisia juomia, joita saatoin maistella muistaakseni ajat menneet vuosia sitten, jolloin "Manse" näytti kasvonsa nöösipojalle ensimmäisiä kertoja ja opetti palaamaan tänne aina vaan uudelleen ja uudelleen. Silloin kadotin katseeni kosken kuohuihin, palasen Pispalan portaisiin.
Koskipuisto syksy-yönä on aina yhtä vaikuttava kokemus. Kuu nauroi takaa pilvien, vaihtui vuorokausi, oli uuden aamun koi, mutta vielä täytyi yöpalaa saada ja siihen lienee sopivin jo vuosikymmenen kokemuksella Manse Kebab, josta löytyy ensiapu aina.
ä