Valoa ylä-kaupungista

Sokeutuneet on silmät selvännäkijän,
kadonneet linnut länsituuleen, kävelykadulla kirjailijan kirjaimet kastuneet.

Kaaos kauppakeskuksessa.
3+1

Kun aseet on ladatut, kun hämähäkit hävinneet.
Kitara soi kaipausta kaukaisuudesta.
Valoa ylä-kaupungista!







Ylä-kaupunki on Jyväskylän henkinen apu alakuloon ja aikuisten puuhamaa. Ylä-kaupunki alkaa mielstäni Cygneauksenkadun ja Kauppakadun kulmasta. Siinä on näkymätön portti alueelle, jossa mielenrauha vapautuu ja voit kokea vapauttaneesi itsesi ala-kaupungin juppiudesta ja markkinataloudesta.

Ylä-kaupungin puuhamaan suurimmat ilon aiheet lienee "Pyhässä kolminaisuudessa"  Tämän kolminaisuuden muodostavat Ravintola Sohwi, ravintola Ylä-ruth ja Lounais-puiston kioski eli Lounari. Tätä kokonaisuutta kutsutaan myös "Bermudan kolmioksi".
Tuohon kolmioon on aikaansa jäänyt myös "vanha" useamman kerran viettämään.


Ravintola Sohwi on hyvä ruokapaikka ja jossa on kiva vetää kunnon "pohjat" ennen "sivukirjastoon" siirtymistä. Jo vuodesta 1968 lähtien Sohwi on ollut hyvän fiiliksen ravintola, jossa  yksi kaupungin parhaista terasseista, varsinkin kesäöisin. Kun vielä kuulut INSIDE klubiin saat juomia aseveli hintaan.

Ravintola Ylä-Ruth myös yliopiston sivukirjastona tunnettu paikka on ollut "vanhan" suosikkipaikka Jyväskylässä viimeiset 19 vuotta eli tasan sen ajan mitä "vanha" on tämän kaupungin pölyjä niellyt.
Ylä-ruth on juomapaikka, on myös ruokapaikka, mistä saa hyviä keittoja. Ylä-Ruth on rokkipaikka. Ylä-Ruth on kaupungin kulttuurin kehto. Ylä-Ruth on paikka pohdiskella maailman menoa. Ylä-Ruthille on aina yhtä hienoa tulla ja olla. Vain pois lähtö harmittaa, mutta aina sinne palaa.












Lounaispuiston kioski eli grilli 21 tai Lounari ihan miten vaan on kesäisin "vanhan" lempipaikka. Upea terassi istua vaikka läpi kesä yön. Hyvät safkat, kohtuu hinnat ja ystävällinen henkilökunta. Monesti kulttuurikiertue päättyy juuri Lounarin terassille, josta "vanha" suunnistaa kohti uusia seikkailuja




Toki löytyyhän ylä-kaupungista myös Vakiopaine eli Vakkari, joka on myös todellinen kulttuuriaitta. Vakkarissa soi hyvä musa. Vakkarissa voit katsella taidetta ja tavata mielenkiintoisia persoonia.

Ylä-kaupungissa on myös kaupungin paras "divari", sieltä "vanha" on löytänyt monet aarteet omaan kirjahyllyynsä.

Eikä sovi unohtaa Pizzeria Mariaa, joka on vuodesta toiseen yhtä suosittu. Eikä suotta, siellä voit vielä aistia aidon pizzerian tunnelman. On kuin palaisit ajassa 30 vuotta taaksepäin. Loistavat pizzat ja mikä miljöö. Perfecto!

Yliopiston mäki ja vanha "amfiteatteri" lämpimänä kesäyönä. Pullo viiniä, hyvää seuraa ja nauti elämästä.

Ylä-kaupunki on "vanhalle" rakas paikka tässä muuten niin tylsässä kaupungissa. Se luo aitoa tunnelmaa ja vetää puoleensa kuin Elovena tyttö kaurapellossa. Onneksi on Ylä-kaupunki ja sieltä hohtaa ikuinen valo. Siellä tunnet neljä vahvaa tuulta. Siellä olet kotona.

Onko ruoantekijä ruoan tärkein tekijä ja onko todellinen syksy "todellinen syksy"?

Siinäpä vasta kysymys!
 ruoantekijän luulisi olevan yksin ja ainoastaan tärkein tekijä, mutta toisaalta katsottaessa, tärkein tekijä lie monen asian summa eli yhteenlaskun lopputulos. Olosuhteet, missä ruoka valmistetaan lienee joskus hyvinkin optimaaliset, toisaalta myös voivat olla jotain aivan muuta. Entäpä välineet joilla ruoka tehdään? Yksi, mikä lienee kaikkien huippukokkien tunnustama asia on rakkaus ruokaan ja ennenkaikkea ruoanlaittoa kohtaan. Fiilis voi toisena päivänä heitellä ääripäästä toiseen, mikä lienee hyväksyttävää, olemmehan vain ihmisiä! Siis hyvinkin haavoittuvaisia.

Siispä tunnustakaa jokainen heikkoutenne ja antakaa itsellenne anteeksi, jos jokapäivä ette onnistu yhtähyvin kuin edellisen kerran. Näinhän se menee elämässä muutenkin. Aina ei paista aurinko edes risukasaan. Kaikkea ette voi saavuttaa, mutta itse olen huomannut saavuttaneeni jonkun näköisen tasapainon vasta monien monien vuosien jälkeen. Elämä rullaa eteenpäin omalla painollaan. Mitättömistä asioista ei kannata stressata ja on asioita, joihin et voi vaikuttaa itse. Aristoteleksen mielestä elämän tarkoitus on "olla onnellinen".
Itse olen kokenut olleeni onnellinen. Tuon tunteen löytäminen tosin vei vuosia ja taas vuosia. Esim. jotkut nuoruudenmuistot tuntuvat vuosien jälkeen taruakin ihmeellisemmiltä. Jopa urbaanilegendoilta, vaik. eivät sitä olekaan.

Nyt kun syksy levittäytyy eteemme kuin krapula-aamun oksennus yhtä kirjavin värein, moni tuntee kesän hävinneen ja elämän valuvan kropasta kuin veden lavuaarista.
Nuo hienot syksyn värit antavat kyllä lisää voimaa ja mahtavaa fiilistä ainakin luovalle persoonalle. Tosin jokaisella on omat "aaveensa" ajettavana pois ja monella nuo aaveet tulevat pimeimpänä vuodenaikana. Itse olen vanhemmiten huomannut, että pimeässä "näkee" paremmin kuin valossa. Näin metaforisesti ajatellen.
Omat  "aaveni" olen pyrkinyt määrätietoiseti hautaamaan taakse ajatusten virtaavan joen. Toki niistä selkeällä säällä saattaa jotain kurkistaa mullan alta, mutta peitän ne mahdollisimman nopeasti. Oman henkisen syksyni vietin jo vuosia sitten ja toivonkin loppuelämän olevan enemmän henkistä kesää ja todellista syksyä.

Tämä filosofinen pohdiskelu lienee oivallista päättää mahtavaan Doris Dayn versioon "Autumn leaves" ja eläkää hyvät ihmiset ja huomatkaa, että syksy yleensä tuo muistot kesästä ja muistoillahan me ihmiset jaksamme päivästä toiseen kulkea tätä hyvinkin kapeaa polkua kohti määränpäätä.

Tampereen ilta

katsovat yhdessä kosken juoksuun.
 Takana unohdettuja unelmia, kadotettua kaipuuta.
Vieressä Tillikka, pöydällä pyttipannu, rommikola,
jukeboksissa laulaa Virran Ola.
Hovipojassa baarijakkara,
tiskillä iso olut, mustamakkara.

Tampereen ilta,
Hämeensilta.
Koskipuiston kuu,
kuohuissa kosken, ehkä kosken.
Ilmassa henki Juicen, Viidan sekä Linnan.
Tietävät he tämän kaiken hinnan.

On ilta Tampereen,
jatkan matkaa
ja meen.

Tapahtui kerran " Mansessa "

Olipa kerran ja tapahtui toisen kerran. Joskin tapahtumat nämä voin kertoa vain omasta näkökulmastani. Tosin väliäkö sillä?
 Sielu oli kuin autiomaa, joten johonkin oli vain päästävä. Tampere tuntui oivalliselta valinnalta.
 Kaupunki, joka oli tuottanut vuosien varrella mielihyvää enemmän kuin moni muu kaupunki ja joka antoi sielulle juuri sen verran, että jaksoi taas luoda ajatuksia mielensyvyyksistä.

Mennessäni tuntui, että olen tämän reissun ansainnut. Ehkä enemmän kuin paljon. Jo pelkkä Hämeenkadun näkeminen sai oloni noin 4 astetta paremmaksi. Eli huomattavasti enemmän kuin Piin arvo esim. on! Tunsin heti, että nyt tähdet on oikeissa asennoissa ja jumalat ovat suotuisia.

Kun puhumme paikoista, jotka ovat legendoja, voimme samalla henkisesti kumartaa ja arvovaltaisesti niiata.




Tällainen paikka tuli tällä reissulla katsastettua.
Pispalan Pulteri osoittautui todella viihtyisäksi, ettenkö sanoisi yllättävänkin kotoisaksi paikaksi, johon "vanha" olisi voinut asettua taloksi pitemmäksikin aikaa,









 mutta vieressä oli "punkfestarit " terassipub Yläkerrassa, jossa myös poikkesimme katsastamassa musaa ja ennenkaikkea hyvää fiilistä.





Tapaan tavalliseen turvauduimme Tillikan ruokalistan antimiin. Eikä käy syyttäminen kokkia, joka loihti oivalliset palaset oman elämänsä sankareille.




Löytyihän Hämeenkadun varrelta "aseveli" hintaisia juomia, joita saatoin maistella muistaakseni ajat menneet vuosia sitten, jolloin "Manse" näytti kasvonsa nöösipojalle ensimmäisiä kertoja ja opetti palaamaan tänne aina vaan uudelleen ja uudelleen. Silloin kadotin katseeni kosken kuohuihin, palasen Pispalan portaisiin.










Koskipuisto syksy-yönä on aina yhtä vaikuttava kokemus. Kuu nauroi takaa pilvien, vaihtui vuorokausi, oli uuden aamun koi, mutta vielä täytyi yöpalaa saada ja siihen lienee sopivin jo vuosikymmenen kokemuksella  Manse Kebab, josta löytyy ensiapu aina.

 Monella rajalla on "vanhakin" käynyt, mutta tällä kertaa jäi Rajaportin saunassa käymättä, mutta jotainhan täytyy jättää tulevaisuuteen eli paluu tulevaisuuteen on ehkä nopeampaa kuin uskonkaan.

 

 Reissu oli "vanhan" mieleen. Se avasi jälleen totuuden elämän tarkoituksesta. Se lienee jokaiselle selvä asia?

ä

 Ehkä totuus löytyy tämän Pispalassa olevan oven takaa? Mutta jos haluat tietää totuuden mene "Manseen" , elä hetki ajassa ja nauti siitä koskipuiston hämärässä.

Elämähän on kuin Juicen laulussa sanotaan: