ruoantekijän luulisi olevan yksin ja ainoastaan tärkein tekijä, mutta toisaalta katsottaessa, tärkein tekijä lie monen asian summa eli yhteenlaskun lopputulos. Olosuhteet, missä ruoka valmistetaan lienee joskus hyvinkin optimaaliset, toisaalta myös voivat olla jotain aivan muuta. Entäpä välineet joilla ruoka tehdään? Yksi, mikä lienee kaikkien huippukokkien tunnustama asia on rakkaus ruokaan ja ennenkaikkea ruoanlaittoa kohtaan. Fiilis voi toisena päivänä heitellä ääripäästä toiseen, mikä lienee hyväksyttävää, olemmehan vain ihmisiä! Siis hyvinkin haavoittuvaisia.
Siispä tunnustakaa jokainen heikkoutenne ja antakaa itsellenne anteeksi, jos jokapäivä ette onnistu yhtähyvin kuin edellisen kerran. Näinhän se menee elämässä muutenkin. Aina ei paista aurinko edes risukasaan. Kaikkea ette voi saavuttaa, mutta itse olen huomannut saavuttaneeni jonkun näköisen tasapainon vasta monien monien vuosien jälkeen. Elämä rullaa eteenpäin omalla painollaan. Mitättömistä asioista ei kannata stressata ja on asioita, joihin et voi vaikuttaa itse. Aristoteleksen mielestä elämän tarkoitus on "olla onnellinen".
Itse olen kokenut olleeni onnellinen. Tuon tunteen löytäminen tosin vei vuosia ja taas vuosia. Esim. jotkut nuoruudenmuistot tuntuvat vuosien jälkeen taruakin ihmeellisemmiltä. Jopa urbaanilegendoilta, vaik. eivät sitä olekaan.
Nyt kun syksy levittäytyy eteemme kuin krapula-aamun oksennus yhtä kirjavin värein, moni tuntee kesän hävinneen ja elämän valuvan kropasta kuin veden lavuaarista.
Nuo hienot syksyn värit antavat kyllä lisää voimaa ja mahtavaa fiilistä ainakin luovalle persoonalle. Tosin jokaisella on omat "aaveensa" ajettavana pois ja monella nuo aaveet tulevat pimeimpänä vuodenaikana. Itse olen vanhemmiten huomannut, että pimeässä "näkee" paremmin kuin valossa. Näin metaforisesti ajatellen.
Omat "aaveni" olen pyrkinyt määrätietoiseti hautaamaan taakse ajatusten virtaavan joen. Toki niistä selkeällä säällä saattaa jotain kurkistaa mullan alta, mutta peitän ne mahdollisimman nopeasti. Oman henkisen syksyni vietin jo vuosia sitten ja toivonkin loppuelämän olevan enemmän henkistä kesää ja todellista syksyä.
