maanantai 29. heinäkuuta 2013

Asemaravintolan lihapullat (muisto jostain vuosien takaa)

On todella kuuma kesäpäivä 1968. Olemme Savonlinnan rautatieasemalla äitini kanssa. Olemme lähdössä junalla jonnekin. En muista minne. Minulla on raidallinen t-paita ja sortsit, olen paljain jaloin.
Menemme asemaravintolaan, väkeä on paljon, tupakansavu kelluu kuumassa ilmassa. Auringon valo heijastuu savun läpi puulattiaan.  Tiskin takana on kiharahiuksinen vanhempi nainen, joka hymyilee minulle ja sanoo minun kasvaneen. En tunne naista, en tiedä edes nimeä. Tilaamme minulle lihapullia ja perunamuusia. Se on suurta herkkuani. Vanhan höyryveturin pilli huutaa ulkona, ihmiset nousevat penkeistään ja jättävät asemaravintolan. Tupakansavu hälvenee ja ravintolan valoisuus muuttuu. Meilläkin on kiire junaan. Myyjä toivottaa hyvää matkaa ja hymyilee. Nousemme junaan ja nään asemaravintolan ikkunassa vielä myyjän vilkuttamassa.

Setäni tulee Isvestija turnauksesta joulukuussa 1971. Hän on ollut näkemässä miten Suomi kaatoi Neuvostoliiton ensimmäistä kertaa kautta aikojen..Olemme vastassa asemalla. On yllättävän lämmintä vaikka jouluun ei ole kuin muutama päivä. Odottelemme asemaravintolassa junaa saapuvaksi. Ravintolassa on vain muutama ihminen, tupakanhaju on voimakas, vaikka kukaan ei poltta. Myyjä on edelleen sama kuin ennenkin , jälleen hän toteaa minun kasvaneen En edelleenkään tiedä hänen nimeään, mutta ei se minua kiinnosta. Ikkunat ovat likaiset, niistä ei tahdo nähdä ulos. Syön lihapullia ja muusia. Odotan tuliaisia Neuvostoliitosta. Vihdoin juna tulee ja setä myös. Saan jonkun pinssin tuliaiseksi, olen pettynyt, mutta onneksi sain lihapullia.

On kesä 1973,aurinko paistaa, aseman edessä on juuri tehty uusi asfaltti. Se höyryää kuumassa ilmassa. Ihmiset ovat tuskaisen näköisiä. Lapsi itkee äitinsä sylissä. Vanha laitapuolen kulkija yrittää lohduttaa, mutta turhaan. Menemme äitini, isäni ja minä asemaravintolaan odottelemaan junaa ja ottamaan jotain suuhunpantavaa. Jälleen sama myyjä toteaa minun kasvaneen. En edelleenkään tiedä hänen nimeään. Se ei kiinnosta. Isäni tilaa pullon A-olutta, äitini limsan ja minulle tilataan jälleen kerran lihapullat ja muusi. Isä sytyttää tupakan ja puhaltaa savurenkaita, kun pyydän. Kaikki ovat onnellisia. On kesäloma ja matka jälleen edessä. Asemaravintola tyhjenee junaan, vain aseman eteen jää laitapuolen kulkija yksin, vilkutan hänelle junanikkunasta. Hän ei huomaa minua, mutta hän näyttää onnelliselle auringossa. Sensijaan myyjä vilkuttaa ikkunasta.

On Talvi 1977. Pakkasta -35 astetta. Olen aivan jäässä ja kovassa humalassa. Menen asemaravintolaan lämmittelemään. Rahaa minulla ei ole yhtään. Ilokseni tunnistan tiskin takaa parhaan kaverini äidin. Hän ohjaa minut nurkkapöytään ja tuo minulle lihapullia ja muusia. Olen onnellinen ja kiitän häntä. Kysyn vielä missä vanha myyjä on?......... Oli kuulema kuollut edellisenä kesänä. Kukaan ei totea, että olen kasvanut!! Kysyn mikä hänen nimensä oli! Nyt se kiinnostaa minua!.... Oli kuulema Ritva. Nyt tiedän hänen nimensä. Poistun pakkaseen, on outo olo! Vilkaisen vielä ravintolan ikkunaan, mutta en näe tuttuja kasvoja.

On kesä 1983 olemme lähdössä vaimoni, minä ja poikamme kesälomareissulle Helsinkiin. Menemme asemaravintolaan. Sisällä on valtava tupakansavu, mutta ei se haittaa. Tilaamme minulle ja pojallemme lihapullia ja muusia, vaimo ottaa sämpylän ja kahvin. Nousemme hetken päästä uuden uutukaiseen pikajunaan.Katson ikkunasta asemaravintolan ikkunoita, siellä ei näy ketään.

On kesä 1998 olemme lähdössä Helsinkiin tyttäremme, vaimoni ja minä. On todella hiostava ilma. On varmasti ukkosta ilmassa. Menemme asemaravintolaan, joka on aivan tyhjä. Vain myyjä istuu penkillä ja lukee lehteä. Yritän tilata lempiannokseni lihapullia ja muusia, mutta se ei onnistu. On ainoastaan sämpylää ja pizzaslicea myytävänä. Olen pettynyt!
Paikka on pettänyt minut, olen masentunut. Juon pullon olutta ja syön mikrossa lämmitetyn pizzaslicen.
Nousemme junaan ja mietin niitä kaikkia kertoja kun söin hyvää ruokaa asemanravintolassa.

Tämä kertomus varmasti valoittaa, miksi lihapullat ja muusi on edelleen yksi suosikeistani. Tosin hyviä sellaisia ei tahdo saada kuin muutamasta paikasta suomessa.



Savonlinnan rautatieaseman ravintola ei ole ollut enää toiminnassa yli kymmeneen vuoteen, mutta säännöllisesti kerran kesässä kävelen ravintolan ohi ja voin nähdä tutut kasvot ikkunassa vilkuttamassa.
Vai onko se vain muisto jostain vuosien takaa!


 

sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Ruokaa kesällä 2013

Tää kesä 2013 oli monipuolinen ruokien suhteen, no olihan siellä joitakin kohokohtia niin sanottuja helmiä. Tärkeintähän vanhan mielestä ruoassa on maku, ei niinkään sen terveellisyys tai ulkonäkö, jotka toki ovat tärkeitä, mutta ilman hyvää makua muulla ei ole merkitystä.

Pizza esimerkiksi on ollut vanhan mieliruoka aina 70-luvulta lähtien, jolloin löysin tuon hienon ruoan. Tässä ruokalajissa voit yhdistellä juuri niitä raaka-aineita mitkä itselle maistuu ja kyllä hyvä pizza pesee minkä tahansa muun ruoan mennen tullen, jos tykkää. Tässä kesän  muutamia pizzakokemuksia. Pizza sopii kaikenlaisiin tilanteisiin. Se sopii niin iloisiin hetkiin, masennukseen, krapulaan, iltapalaksi, ulkona syötäväksi, ilta/yöpalaksi. Itse asiassa hyvä pizza voi olla ihmisen paras kaveri tietyssä tilanteessa, se pelastaa päivän ja sen se on tehnyt ainakin minulle satoja kertoja.


 Itsetehty Jauheliha, kinkku, pepperoni, ananaspizza. Sopiva vaihtoehto darraan!


 Vapianon Salamipizza yksi parhaista.





Tämä pitää niin paikkaansa vanhan mielestä. Pieni viisaus, mutta totta, joka sana.



Kasvispizza( maa-artisokka, paprika, tomaatti, rucola) a,la Kesälato.




Kesäladon Äijäpizza( Salami, punasipuli, aurajuusto, kinkku), toimi ison bissen kanssa Joensuun kesässä 2013.



Pizza Bestistä kävin noutamassa "kiekon" ja se nautittiin "teletappi" maassa Lutakossa valtaisassa helteessä kylmien juomien kera.







 Parhaat pizzat "vanha" on saanut joka tapauksessa kuitenkin synnyinkaupungistaan Savonlinnasta ja Caperosta. Jossa niitä on tullut nautittua yli 30 vuotta.











Seurahuoneen kattoterassilla Vuohenjuusto-broilerileipä ja bisse kesäillassa 2013.  




Cuba Libre juhannusaattona 2013. Toimii Savonlinnan kesässä ja antaa uskomatonta energiaa taas jatkaa matkaa. Vaikka eihän tuosta paikasta heti muuten lähdettykään, vaan nautittiin hienoista maisemista ja kylmistä juomista. OI JOI JOI!




"Vanhalle" ollaan tehty terassi kesäksi! No sehän passaa! Tai, jospa se ei ollutkaan mulle? So?



Lohikeittoa Sarastrossa paahdetun ruisleivän ja kirnuvoin kera.





Tomaatti-vuohenjuustopasta rucolan kanssa





"Vanhan" kesä 2013 juoma oli Jack and Coke! Tässä paikkana oli Ravintola Sataman Sydän, jossa tuli istuttua monenakin yönä ja kuunneltua aivan loistavaa musaa. Hieno paikka istua lämpiminä kesäöinä.



Grilli Time Out Seurahuoneen kulmalla on tullut tutuksi "vanhalle" jo yli 40 vuoden ajalta, toki ennen nimi oli Torin Grilli.Tällä snagarilla on otettu muutamat matsit silloin ennen, kyllä ne oli aikoja .Joka tapauksessa juhannusyönä 2013 tuli Savolaiset haettua täältä.











Tulihan sitä grillailtuakin, kun kerran tällaiset mahdollisuudet on. Savonlinnan kasinon saarella on tämä grilli paikka aivan Saimaan rannassa





Old Rosie siideri mahtava brittituote, josta löytyy potkua 7,3% ja meno eikun paranee!





Broileri-kasvispasta toimi valkkarin kanssa Savonlinnan Seurahuoneella.



Ja "vanhan" suosikki ravintola Sea Horse, joka kertainen kohde Helsingissä käydessä. Ei turhaa kikkailua, vaan aitoja makuja, perinteisiä suomalaisia klassikkoruokia. Ehdottomasti parhaat ruoat jälleen kerran.


Lihapullat, perinteinen ruskea kastike, punajuuret ja muusi. Tästä ei ruoka parane.



Tai mites olisi Oskarinleipä?



Näitäkin tarvittiin muutamia kesähelteellä ja ehkä ilman hellettäkin.



Salsicciaa (Italialaista makkaraa) yrttisinappikastiketta aiolia ja salvialla maustettuja perunoita!



"Vanhan" kesään kuuluu aina kesän ensimmäinen Calvados! Nyt näyttäs pöytään eksyneen kaksi rouvaa bebe-leivoksineen ja kahvineen, mutta ei se haitannut ja enemminkin juhlisti tuota herkkää hetkeä jalon juoman parissa.



Tottakai Savonlinnan kesään kuuluu Lörtsy ja kahvi torikahviossa aurinkoisena aamuna, kun lokit kirkuu ympärillä, vanhat höyrylaivat lähtevät satamasta, torikauppiaat pystyttelevät myyntikojujaan, aurinko lämmittää ensi säteillään Olavinlinnan takaa ja ei ole kiire minnekään, ei ole suunnitelmaa seuraavasta siirrosta. Annat tunteiden viedä, elät, hengität tätä puhdasta Saimaalta tulevaa raikasta ilmaa. Tähän voisin jäädä!




Kookos-chilipossua perunamuusin ja kasvisten kera. Oli muuten hienossa balanssissa tulisuus ja muusin pehmeä voilla saatu hienon hieno rakenne.




Tämän annoksen kävin syömässä Joensuun Hyve&Pahe ravintolassa kaksi kertaa. Broileriwokki. Tässä on parhaimmillaan se tosi asia, että vaikka annos ei ole visuaalisesti kummoinen. Niin maku!!!!  Aivan mahtava!!!







Tallinnassa söin broileripastaa Intialaisessa ravintolassa. Todella löytyi sellaisia makuja, mitä en tiennyt olevan olemassakaan.







Cappucino ja leivos on hyvää, mutta vain 20 vuoden välein.









 Ravintola Talukörts on tuttu ravintola tallinnan vanhassa kaupungissa,  ehkä vähän huomaamaton, mutta loistava ruoka ja palvelu pelaa.




Talukörtsin Wieninleikeessä on sekä normaalit karnityyrit(sitruuna, anjovis, kapris) että maustevoi ja vielä lisäksi sitruunalla maustettu ruskeakastike. Toimii, vaikkei äkkiä uskoisi!





Tekaisin mehevän hampurilaisen yhtenä kesäiltana ja voin sanoa, että maistui! ( Pohja, valkosipuli, salaatti, coleslow, pihvi(  About 200g.), monterey jack juusto, chilimajoneesi, tomaatti, suolakurkku, kansi). Tämän herkun huuhdoin alas Cokiksella. Toimii!


 Kävin Jyväskylässä avattussa uudessa Classic American Dinerissa syömässä Triple cheese hampurilaisaterian colan kanssa. Hampurilainen oli todella hyvä, mutta ranuja ei välttämättä ois tarvinnu.. Todella reilusti juustoa niinkuin nimikin sen kertoo ja kokonaisuus oli niin Amerikkaa että!  Ihan jees, mutta ei pärjännyt "vanhan" giantburgerille.





Tuli lomalla tekaistua oikein vimosen päälle huippu!!!
Poron sisäfilettä, Whiskykastiketta, uusia perunoita ja salaattia.
Huomaa kypsyys( 56 sisälämpö). 
Tätä ei voi, eikä tarvitse selittää!!!!!





Kesän kohokohtia oli varmaan, kun oma tyttö laittaa vanhalle isälleen ja äidilleen vegaaniruokaa "Mummola" nimisessä kommuunissa ja alkuperäisellä 60-luvun Strömbergin hellalla.
Voiko lomalta enempää toivoa, vaikkei vegaani olekaan. Ruoka oli todella hyvää ja pesee mennen tullen monet ateriat, mitä ravintoloissa olen vuosien varrella saanut.
Arvostan!!!



Tässä muutamia otoksia kesäneineksistä, olihan sitä paljon muutakin, mutta niistä ehkä joskus toiste tai sitten ei, mutta nyt kun työt taas alkaa ja elämän rytmi hieman muuttuu. Niin on hyvä aloittaa "Kuivanousu" takaisin elämään.




Mutta eletään ja nautitaan, kun vielä ollaan edes jotenkin "kartalla".


























lauantai 20. heinäkuuta 2013

Tallinna vai Joensuu?

Jos kerran pakko on kurkistaa sinne aidan toiselle puolelle niin olkoon se tällä kertaa Tallinna. Jo vanha tuttu monilta reissuilta, mutta ihan jees paikka viettää muutama päivä. Hyvää ruokaa ja kylmiä juomia."Vanhaa" kiinnostaa tietenkin eniten vanhakaupunki ja historia.




 Yö laivalla ei hirveästi kiinnosta enää nykyään Nää on niin sitä 80-lukua ja tosiasiahan on, että laivalla vallitsee pyhäkolminaisuus , mitä siellä tehdään. Syödään, juodaan ja na.....   Loistava kolminaisuus, mutta tiedän parempiakin paikkoja harjoittaa tätä työnkuvaa.



 Tää ei ollut hallusinaatio, koska tää näkyy tässä kuvassakin. Jes!


 "Vanha" jaksoi vielä kiivetä suurelle mäelle. Toki matkalla huipulle on aina pakko pysähtyä miettimään elämää ja sen lopullista tarkoitusta.








 Talukörtsissa on ennenkin ruokailtu ja täytyy todeta ei pettänyt tälläkään kertaa.


 Näin upeat oli näkymät huoneemme ikkunasta allasosastolle.



 Huoneen kokolattiamatto oli kuin suoraan "Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa" leffasta. Melko pelottavaa?






Jenkki tyylinen Hesburger oli jotenkin ristiriidassa vanhassa kaupungissa, mutta hienohan toi ois jossain muussa paikassa.











Näin hieno mimmi seisoi hotellimme edessä, joka sekä toivotti meidät tervetulleeks kuin lähteväksikin.












Joensuussa on pakko käydä kerran kesässä, jo senkin takia, että harvoin tapaa näin ystävällisiä ihmisiä missään muualla. Ravintolatarjonta on monipuolinen ja kaupunki on todella kaunis, joka on aikoinaan perustettu Pielisjoen suulle.
.





Retkemme alkoi tyttäremme johtamalla meidät  ruokailemaan Hyve &Pahe ravintolaan, jossa alakerrassa myydään erilaisia leivoksia ynm. makeita kahvileipiä ja yläkerrassa taas wokkeja ja salaatteja. Ruoka oli loistavaa ja itse ravintola vanhassa talossa jo nähtävyys itsessään





Ruokailun jälkeen samassa talossa olevaan elokuvateatteri Tapioon katsomaan dokumentti elokuvaa ravintola Wanhasta Jokelasta. Hieno kokemus nähdä tuon legendaarisen hotelli-ravintolan liki 80-vuotinen historia ja nähdä kuinka joukko nuoria ja vanhoja taisteli viimeiseen asti saadakseen pitää kantapaikkansa toiminnassa, mutta jälleen kerran tunteille tai moraalille ei ollut sijaa, vaan rahanvalta voitti. Hävetkää Joensuun päättäjät, mitä teitte. Elokuva näytti meille kuitenkin sen, että vielä löytyy ihmisiä, joille moraali ja vanhat arvot merkitsevät enemmän kuin raha tai tuottavuus.
  






Nythän Wanhasta Jokelasta on jäljellä muistojen lisäksi rakennus, jonka ikkunat on peitetty vanerilevyillä


Torilla "vanha" tapasi suosikkikirjailijansa Heikki Turusen, jonka kanssa jutustelimme kaksi itä-suomen poikaa kesästä, kirjoista ja nykyisestä maailmanmenosta. Kuin ihmeen kaupalla mukanani oli Turusen Simpauttaja, johon Turunen teki mukavan kesäisen toivotuksen kera nimmarin. Tätä "vanha" arvostaa todella korkealle.


Tuulen vielä noustessa takaa Pielisen selkävesien, kävelimme kohti "mummolaa" tuota nuorien opiskelijoiden kommuunia
Vielä aurinko jaksoi paistaa ja luoda tälle retkelle oikeat puitteet. Sade oli päättänyt antaa meille mahdollisuuden nähdä tuo kaikki oikeassa valossa, aidoimmillaan.



"Mummola" oli just niin hieno kuin sen olin mielessäni kuvitellutkin



Vanha Strömbergin hella, jolla tyttäremme loihti meille loistavan lounaan



Kunnon kommuunissa soi pongot ja meno on tasaisen rauhallinen
Tää on "vanhan" mieleen.




Nää kaksi kaverusta asuu myös siellä.


Kommuunista löytyy myös sauna pihan perältä.


 Tulee paljon omenaa!


Kurkistus ikkunasta!



Runonlaulaja patsas Kerubin ulkopuolella




"Vanha" Kerubin sisäpuolella. Kerubissa on pakko käydä, jos Joensuussa olet.


Ravintola Sointula on avattu entisten Wanhan Jokelan pitäjien toimesta ja siellä huokuu Jokelan henki vahvana. Entisille Wanhan Jokelan pitäjille haluan sanoa kiitokset niin monista hienoista hetkistä, jotka saimme viettää Jokelassa.



Tämähän oli pakko soittaa jukeboksista niinkuin jokakerta ja menohan yltyi aivan uusiin svääreihin.




Juice ja Ismo ovat siirtyneet Jokelasta Sointulaan!







Sointulassa on oikeaa rockasennetta!


"Kanavatyttö" eli tuttavallisemmin "Torso" on upea patsas Rantakadun ja Siltakadun kulmassa. Liekkö kädetön neitonen tullut esittelemään itseään vai todellisuudessa antamaan suojaa kaupungille niinkuin eräs urbaanilegenda kertoo.

Joka tapauksessa Joensuu ei antanut paljoa, vaan vieläkin enemmän
 Auringon jälleen  noustessa korkealle Niinivaaran taakse läksimme kohti Jyväskylää.
Paljon virtasi vettä Pielisjoessa tuon reissun aikana, mutta paljon sitä virtasi tuntaita myös taakse ajatusten virran. Jotain outoa tuossa kaupungissa on, se on vanhan mieleen. Ehkä se on se Joensuun henki, joka jättää sen fiiliksen, että palattava tänne on joka tapauksessa.


Loppuun vielä vastaus kysymykseen:
Tallinna vai Joensuu?
Joensuu vie voiton 6-0

Tämä loma jätti pysyvän muistijäljen kovalevylle ja osoitti,että onni ei asu pelkästään haaveissa vaan myös teoissa, joita tekemättä menetät ehkä jotain mitä joskus kaipaat.