Näin alkuun mainitsen muutamia omista lempileffoista, joita voin rehellisesti suositella teille oman elämänne sankarit ja muut desperadot.
Seuraavaksi kulttielokuva "Easy Rider" vuodelta 1969, jossa Dennis Hopperin ja Peter Fondan esittämät nuoret hippikaverukset lähtevät etsimään vapaata amerikkaa ja osittain löytävätkin sen. Leffa kuluu road movie genreen ja sopii 60-70 luvulla nuoruutensa viettäneille. Loistavaa musaa Steppenwolfista The Bandin kautta Hendrixiin. Itse näin kyseisen pätkän joskus 70-luvun puolivälissä ja tuon nähtyäni ei ole kelloa ollut ranteessani, eikä tule olemaan, sillä elokuvan alussa Peter Fondan esittämä hahmo heittää kellon hiekkaan ja matka alkaa. Taustalla soi Steppenwolfin Born to be wild. Tuo jos mikä kuvaa vapautta ajasta ja paikasta. Loistava leffa!
Vuodelta 1973 American graffiti seuraa neljän nuoren aikuistumista viimeisenä yhteisenä kesäiltana, ennenkuin opintojen alkaminen erottaa heidät toisistaan.Elokuva luo loistavan katsauksen 60-luvun alun jenkkinuorison viattomaan ja huolettomaan vapaa-ajan viettoon kahviloineen ja drive in teattereineen. Mahtavaa aikakauden musaa ja upeita autoja.
Elokuvassa Who,ll stop the rain nähdään pääosassa Nick Nolte, joka esittää vietnam veteraania, joka auttaa kaveriaan heroiinisotkuissa ja joutuu itse vaikeuksiin. Nolte vetää huippu suorituksen Ray Hicksinä ja taustalla pauhaa Ccr:n Who,ll stop the rain
.
Samalta vuodelta kuin edellinen eli vuodelta 1978 tehtiin loistava komedia "Foul Play", joka suomessa tunnetaan paremmin nimellä "tyttö, joka tiesi liikaa". Goldie Hawnin ja Chevy Chasen tähdittämässä komediassa on jännitystä ja jälleen kerran hyvää musaa.
Vuodelta 1983 The Big Chill eli Sisärengas on kuvaus 60-luvulla yhdessä opiskelleista nuorista, joista on kasvanut aikuisia. Nyt he tapaavat yhden kaverinsa hautajaisissa, joka on tehnyt itsemurhan. Elokuva kertoo mitä heistä on tullut ja mistä he vielä haaveilevat. Elokuva, joka on täynnä raivoa, intohimoa ja nostalgiaa.
Vuonna 1986 tehtiin leffa nimeltä "Stand by me", joka on jättänyt mieleeni jäljen, joka ei häviä. Loistava elokuva. Fantastinen. Kuvaus ystävyydestä, seikkailuista, jotka kuuluvat kasvamiseen. Tämä klassikko perustuu Stephen Kingin novelliin The Body.
Gonzo-journalismin huimapäisenä luojana pidetty Hunter S. Thompson on saanut ainakin kolme eri leffaa itsestään tai alter egostaan ja vieläpä kolmella eri vuosikymmenellä. Vuodelta 1980 "Where the buffalo roam" on hienon hieno kuvaus Thompsonin kirjoittaja urasta 1970-luvun alun yhdysvalloissa. Ääniraidasta vastaa mm. Neil Young sekä Beatles.
Vuodelta 1998 Johnny Deppin tähdittämä pelkoa ja inhoa Las vegasissa on vauhdikas matka hallusinogeenien kanssa läpi todellisesta syvällisempään aikaan ja paikkaan. Hauska leffa, toimii pienessä jurrissa parhaiten.
2012 valmistunut rommipäiväkirja on jo toinen Hunter S. Thompsonin romaaniin perustuva Johnny Depp filmaus. Tapahtumapaikkana toimii Puerto Rico ja vuosi 1960. Kertomus kuvaa alkoholisoitunutta toimittajaa, joka on palkattu paikalliseen San Juan star-lehteen. Ei ehkä paras Johnny Deppin leffa, mutta vauhtia on ja maisemat mitä hienoimmat.
Big Lebowski on Joel ja Ethan Coenin ohjaama komediaelokuva vuodelta 1998. Jeffrey Lebowskia eli "Dudea" esittää Jeff Bridges, muissa keskeisissä rooleissa nähdään mm. John Goodman, Steve Buscemi ja Julianne Moore.
Elokuva kertoo laiskasta, työttömästä Jeffrey Lebowskista eli "Dudesta". Hänen harrastuksiinsa kuuluu valkovenäläisten juominen,kannabiksen polttelu sekä keilaaminen ystäviensä Walterin ja Donnyn kanssa. Loistava leffa alusta loppuun.
Jeff Bridges näyttelee Bad Blakea, parhaat päivänsä nähnyttä country-musiikin artistia, joka pyrkii elämänmuutokseen aloittaessaan suhteen nuoren Jean-nimisen toimittajan (Maggie Gyllenhaal) kanssa. Tästä vuonna 2009 tehdystä "Grazy Heart" elokuvasta Jeff Bridges voitti miespääosasta sekä Oscarin että Golden Globen. Ryan Bingham ja T-Bone Burnett saivat Oscarin ja Golden Globen elokuvan tunnussävelmästä "The Weary Kind". Maggie Gyllenhaal oli ehdolla Oscar-palkintoon naissivuosan kategoriassa, joten tämä klassikko ei varmaan enempää selittelyjä kaipaa.
"A lovesong for Bobby Long" on ehkä paras näkemäni elokuva. Kertomus, joka sisältää lähes tulkoon kaikkia ihmisen tunnetiloja. Filmissä löytyy rakkautta, intohimoa, tuskaa, ymmärrystä, anteeksiantoa ynm ynm. kaikkea mitä todellisessakin elämässä on. John Travolta tekee ehkä parhaan roolinsa, Scarlett Johanssonilta myös loistava esitys, jossa on tunnetta. Travolta esittää entistä kirjallisuuden professoria, jonka viskin- ja tupakanhuuruiset päivät kuluvat kirjallisuutta siteeraten ja taustalla soi blues. Mestariteos!
The Doors on vuonna 1991 julkaistu elokuva, joka kertoo legendaarisesta The Doors -yhtyeestä ja sen edesmenneestä laulajasta Jim Morrisonista. Sen ohjasi Oliver Stone ja Morrisonia esitti Val Kilmer. Itse suurena The Doors fanina pidän elokuvaa aivan loistavana. Musiikki, tunnelma ja ennenkaikkea kuvaus Jimistä ovat loistavaa vaikkakin ajoittain aika raadollista, mutta sitähän elämä joskus on.
Eli Morrisonin sanoin:
You know the day destroys the night
Night divides the day
Tried to run
Tried to hide
Break on through to the other side.
