Elimme samalla aikavyöhykkellä Ziggyn kanssa. Tai ainakin luulen niin? Ehkä nuorempi sukupolvi ei tunne Ziggyä. No, syy ei ole minun!
Lasinsiruja puistotiellä, lapsi itkee äitinsä sylissä. Nälkäänsä? En tiedä.
Poistuneet on jo desperaadot meidän mailta, Runokalliolta. Vain kaksi vanhaa mäntyä jaksaa pitää paikkaa meille "vanhoille" mestareille.
Siitepölyä rantaviivassa, laineet rikkovat tuon rajan, rajan vapauden, rajan johonkin.
Tuota vettä pitkin pääsee aina Kuubaan asti! Näin me sitä pohdittiin joskus.
Tällä paikalla olen istunut satoja kertoja. Olemme filosofoineet, tällä paikalla on rakastettu, tällä paikalla on luettu, maalattu, oltu nuoria.
Kuunneltu Rainbowta, juotu whiskyä, viiniä ja todettu niinkuin kyseisen bändin levyssä sanotaan
Pale stars that never shine
Scotch and the whiskey
and the rainbow local wine.
Tytöllä oli tuttifrutti huulikiiltoa, halusin silti suudella noita huulia, vaaleat hiukset auringonlaskun aikaan kesäyössä. Kuikan huuto kuului kaukaa, oli rauhallista. Olin taivaassa.
Lounaalla Pika baarissa lihapullia ja kylmää olutta. Torilla ihmiset ostavat matkamuistoja, laivoja tulee ja menee satamassa. Joku voi pahoin satamapuistossa. Meno on kuin Ankkalinnassa.
Virkavalta on saanut katsekontaktin pahoinvoivaan spugeen ja hoitaa miehen "kolmen tähden hotelliin".
Pojat ovat ryöstäneet edellisenä yönä jäätelökioskin, sulanutta jäätelöä valuu pitkin soittolavaa. Yksinäinen kissa vaeltaa pitkin nurmikenttää. Pieni tyttö ostaa Lippakioskilta Hubba bubba purkkaa. Vähän isommalla tytöllä lukee t-paidassa "Saa koskea". Jätän tällä kertaa koskematta. Ohikulkevasta autosta kuuluu Abbaa. "If you change your mind, i,m the first in line".