Toisinaan kuljet kadun varjoisella puolella, kun taas toisinaan aurinkoisella. Sepä onkin mielenkiintoinen juttu, että monesti se varjoinen puoli onkin enemmän "antava" kuin se kirkkaampi. Täytyy vain tietää mistä varjo syntyy ja miten pääset takaisin toiselle puolelle. Pois varjosta. Mikäli sitä edes haluaa? Sillä useasti "pimeässä näkee enemmän ja paremmin".
Joskus jossain laulussa sanottiin " Auringossa aina varjo seuraa kulkijaa". Entäpä jos aurinko paistaakin selkäsi takaa? eikös varjo ole siinä tapauksessa etupuolellasi? No oli miten oli, varjoja on ja tulee olemaan aina. Eihän elämän silti tarvitse olla mustavalkoista. Onhan mustallakin omat sävynsä, jos vain löytää ne ja mieluimmin ajoissa
Loppujen lopuksi elämä on kauniita korulauseita ilman koruja. Koruja ilman kauneutta.
Aika menee eteenpäin, itse monesti tuntee ettei mene eteen jos ei päinkään. Ainakaan oikeaa asiaa, ja onko sitä asiaa edes?
Toisinaan tunnen olevani ajasta irti, irti tuosta arjesta.
Se on toki vaikeaa tässä nyky yhteiskunnassa, jossa ainoa todellinen tärkeys tuntuu olevan tilastot ja luvut. Markkinatalous. Mitataan myyntitehoja vaikka kaikken alku ja juuri on jotain aivan muuta. Ihminen ei enää merkkaa mitään vaan raha määrää kaiken. Kuka on hyvä ihminen? Kuka Ei? Kuka saa kaiken kunnian? Ja Maineen? Kuka sitä todellisuudessa edes haluaa?
Työelämässä tämä kaikki on tapahtunut pikkuhiljaa, salakavalasti. Vähennetään työtekijöitä, samalla kun työmäärät kasvavat. Odotetaan palvelua? Samassa suhteessa, kun työntekijät vähenevät palveluntaso laskee.
Ei ole avaruustiedettä, edes kokille, mutta näköjään joillekin on!
Ehkä nämä ihmiset tarvitsevat jonkin asteisen herätyksen, jos ei näe metsää puilta, vaan elämä on niin kapeakatseista. Kuin pirstaleita, joita et näe kokonaisuutena.
Elämä kuitenkin on yksi iso kokonaisuus, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen.
