Etsimäsi, jonka löydät ehkä jonakin aamuna ennen sarastusta ja toivot elämää helpompaa,.mutta onko mahdottomuus epäuskon luomus vai mahdollinen demokratian rakkikoira.
Voinko taata lapsilleni auringon, joka paistaa myös toisinajattelijoille vai veikö sen mahdollisuuden menneet vuodet?
Olenko oman itseni herra vai moisten moukkien räsynukke? Olenko miimikko omassa peilikuvassani?
Kauneus on kuulema katsojan silmissä? Vaikka kaiken kauniin ohi kuljet päivittäin näkemättä sitä.
Tuntematta minkäänlaista tuskaa kadotat itsesi näkymättömään epätodellisuuteen, joka todellisuudessa onkin todellisuus tänään ja nyt. Et ymmärrä ajatuksiasi vaan pakenet taakse tekojen turhien.
Elämää, jota et halunut kokea edes pahimmissa painajaisissakaan. Otat sen vastaan liikoja nikottelematta ja nielet koukkuineen päivineen. Sinut on saatu satimeen!
Sunnuntaiaamun ajatukset takaa ajatusten virran tulvivat paperille, tulvivat kuin aallot afroditen. Rauhallisesti rantaan rikkottujen rukousten.
Onhan sanoilla monesti kaksikin eri merkitystä ja portaat ei aina vie taivaaseen. Vaikka monesti niin luullaan.
