Musiikki on monelle ihmiselle tärkeä osa elämää, itse en pystyisi olemaan ilman musiikkia. Musiikinkuuntelu kuuluu elämääni. Vaikken itse soita niin kuuntelua harrastan sitäkin enemmän. Omia suosikkeja on jokaisella, niinpä laitankin muutaman oman suosikkini vuosien varrelta.
Musiikki on kuulunut vahvasti elämääni aivan pienestä asti. Ensimmäinen laulu, jonka muistan kuulleeni ei suinkaan ole mikään lastenlaulu vaan sydäntä raastava rakkaudentunnustus ja kyseessähän on The Beatlesin " ALL MY LOVING ".
Vuosi on todennäköisesti ollut 1963 tai 1964. Englantilaista kitarapoppia, joka jäi mieleen 60-luvulta edustaa myös Gerry and the Pacemakers ja erityisesti kappale you,ve got what i like. Rakkauslaulu tämäkin, tosin tuolloin neljä vuotiaana en sanoista niinkään piitannut, vaan mahtava kitarasoundi mikä tuli vanhan putkiradion kautta vei mennessään.
Sitten 60-70 luvun vaihteessa sain ensimmäiset omat vinyylit ja tässä muutama helmi noilta ajoilta.
Shoking Blue: "VENUS", oli ensimmäinen vinyyli, minkä sain ja löytyy edelleen hyllystä. Loistava kitarasoundi ja Mariska Veres siinäpä sitä venusta kerrakseen.
The Rolling Stonesin " GET YEAR YA YA,S OUT" albumin sain samoja aikoja ja pidän tuota livealbumia edelleen rollareiden parhaana vetona. Tässä levyn avausraita " JUMPING JACK FLASH".
Ehkä eniten tuolta ajalta on kuitenkin jäänyt mieleen. Derek and the Dominos bändin: "LAYLA". Kappale, joka kertoo George Harrisonin vaimosta Pattie Boydista, jonka kanssa Clapton seurusteli salaa. Vuosien saatossa Clapton on tehnyt kyseisestä biisistä useita versioita, mutta alkuperäinen toimii vaan parhaiten.
70-luvulla aloin perehtymään enemmän ja enemmän biisien sanoihin ja huomasinkin jo hyvin varhain joidenkin biisien sisältävän selkeän tarinan, jopa draamankaarta. Tajusin mitä Metafora meinaa ja mistä laulunsanoissa oli loppujen lopuksi kyse. Sanat ovatkin aina merkkinneet itselleni enemmän kuin itse sävel, joka tärkeä on myös.
Otetaankin seuraavaksi Led Zeppelin "STAIRWAY TO HEAVEN"
"There,s a sign on the wall but she wants to be sure, cause you know sometimes words have two meanings"
Loistava biisi ja ehdottomasti yksi suosikeistani ja tarinassa selkeä sanoma, kun vain löydät sen..
Hurriganes on bändi, jota kävin katsomassa yli 50 kertaa vuosina 1974-1982. Tässä on munaa!
Biisi, joka vain toimii ja tarina, joko aukee tai sitten ei. Fantastinen, ei sanat riitä kertomaan
Procol Harum "A WHITER SHADE OF PALE"
Eagles on kuulunut aina suosikkibändeihin, nämä ovat loistavia helmiä 70-luvulta: "TAKE IT EASY"
" come on baby, don,t say maybe!"
"LYIN EYES"
1977 pyörin punk porukoissa ja hakaneulaa löytyi korvista ja asenne oli punk. Vastustettiin vähän kaikkea ja yritettiin pelastaa maapallo epätasa-arvolta, markkinataloudelta. Se oli hienoa aikaa kaikinpuolin, siitä jäi tietynlainen asenne loppuiäksi ja kannatankin anarkiaa ilman väkivaltaa, anarkiaa, mikä tarkoittaa vapautta ajatella omilla aivoillaan, olla oma itsensä ja sanoa, mitä oikeasti ajattelee. Eikä olla kenenkään "orja"..Ehkä, joku päivä maalaan vielä seinään sanoman mielensyvyyksistä.
Mutta tässä sekä Brittipunkkia että jenkkipunkkia Clash: " I fought the law" ja Ramones: " Sheena is a punkrocker"
Yksi suurista suosikeistani on aina ollut Lynyrd Skynyrd. Tässä hieno "SIMPLE MAN", jonka sanat palauttavat aina maan pinnalle
Tässä pari kunnon biisiä, jotka toimivat aina niin visuaalisesti kuin pelkällä kuuntelulla!
Joan Jett and the Blackhearts " I HATE MYSELF FOR LOVING YOU"
..........ja Transvision vamp " I WANT YOUR LOVE"
Tämä kyseinen Jimi Hendrixin "ALL ALONG THE WATCHTOWER" saa minut kyllä juopottelemaan. Loistava meininki ja tekee mieli vetää per...t!
.
John Lennon on aina ollut suuri suosikkini, niin ajatuksiltaan kuin musiikiltaankin ja muistan hyvin 8 joulukuuta 1980, kun kuulin John Lennonin murhasta. Se oli murheenpäivä, jolloin juotiin suruun ja kuunneltiin Hienoa musaa;
Jätin viimeiseksi suurimman suosikkini ja sehän on luonnollisesti Jim Morrison ja The Doors. Jim oli loistava tekstintekijä, runoilija, laulaja ja persoona. Morrison on vaikuttanut omaan ajatusmaailmaan, ehkä enemmän kuin yksikään kirjailija. Koko The Doors tuotanto on hieno, mutta valitsin tähän seuraavat;
Musiikki on ollut mukana niin iloisissa- kun vähemmän iloisissa tilanteissa. Se kuuluu, joka päivään. Vaikka sitä itse muuttuu fyysisesti, niin ajatusmaailma on pysynyt onneksi samanlaisena. Tietää omat heikkoudet ja näkee tulevaisuudessa jotain positiivistäkin. Tämä tarina onkin hienoa päättää David Bowien sanoin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti