perjantai 19. heinäkuuta 2013

Monia kokemuksia rikkaampi

Voisikin näin aluksi sanoa olevani monia kokemuksia rikkaampi tämän menneen loman jälkeen. Loman, joka oli todennäköisesti elämäni paras ( tähän mennessä). Tähän vaikutti tietysti säät, jotka todellakin suosivat meitä, lomanviettopaikat, ruoka, juoma, ystävät, hyvä musa, kirjat ynm. ynm..


Vanha viidakon sanontahan kuuluu, että "Ei kannata mennä merta edemmäksi kalaan" ja tämä on täysin totta siinäkin mielessä, että se paras lomapaikka on lähempänä kuin lähin meri. Aikaisempina vuosina sitä on mennyt kauas kotoa. Aina ulkomaille, mutta nyt päätimme viettää suurimman osan ajasta kotimaassa ja meille mieluisissa kohteissa. Toki tähänkin oli tehtävä pieni poikkeus aidan toiselle puolelle katsomaan, onko se ruoho vihreämpää sillä puolella. Vain todetaksemme, että eihän se sitä ollut. Annoimme itsellemme mahdollisuuden valita erilainen loma, annoimme "tuulen viedä" ja huomasimme, että "The answer is the blowing in the wind".




Tässä muutama otos lomamaisemista Savonlinnasta ja Helsingistä:


Majapaikkamme Savonlinnan Seurahuone ja toiseksi ylimmän kerroksen nurkkahuone- ja parveke oli viikon ajan majapaikkamme. Loistavat näkymät sekä satamaan, että torille- ja kaupungille.



 Vanha ja selkeästi nuorempi rouva parvekkella ihailemassa hienoja maisemia. Näitä fiiliksiä en vaihtaisi pois.








Auringonlasku saimaalla juhannusyönä 2013




Myös kuu näkyi kaupungin toisella puolella




Kesän ensimmäinen Calvados Saima talossa tottakai!



Kollaan kivet ansaitsee, joka kerta "respectit" ja pienen hiljaisen hetken noille sankareille, jotka antoivat meille mahdollisuuden tähän kaikkeen!


Armas Tirrosen "Nuoruus" patsas, jonka paikalliset tuntevat paremmin nimellä "Teinityttö" on koskettavan hieno patsas ja muuten syntynyt vuonna 1960, joka oli tunnetusti laadukas vuosikerta.



Savonlinnassa käydessä kesäisin pitää lukea tietysti Eeva Tenhusen salapoliisiromaani "Mustat kalat", joka kertoo murhasta Olavilinnassa.
Kirja, minkä olen pyrkinyt lukemaan myös kesäisin on John Steinbeckin "Matka Charlien kanssa". Näinhän siinä kävi tänäkin kesänä.







Aivan loistava pieni puisto vanhan kirkon luona, jossa voit lukea kesäpäivänä, vaikka sitten Eeva Tenhusta tai John Steinbeckia.




Tähän sopiikin oivallisesti Carolan "Penkki, puu ja puistotie"



Pakkohan se oli käydä tarkastamassa Pata-krouvin meininki, olihan paikka meidän kantabaarimme vuosina 1983-1985. Silloin soitettiin jukeboksista Modern Talkingia ja meininki oli niin kasaria. 










Kasinosaarella sijaitseva runokallio, jossa aikojen saatossa niin Mika Waltari, Eino Leino kuin Joel Lehtonenkin ovat istuskelleet ja luoneet jotain hienoa. Tuolla kalliolla vanhakin on viettänyt eräätkin hetket ikimuistoiset.










Näillä rannoilla kelpaa istuskella ja viettää kesäiltoja!

 Legendaarinen lippakioski, jossa nautitaan joka vuosi kesän ensimmäiset pehmikset, tällä kioskilla vanha vietti nuoruutensa kesäyöt.



Juhannuskokko poltettiin Riihisaaressa Olavinlinnan kupeessa




 Pizzeria Capero on must kohde Savonlinnassa, jos haluatte syödä huippu pizzaa. Legenda!




Hopeinen kuu luo merelle siltaa! Tai ainakin saimaalle!






 Savonlinna on siltojen kaupunki!








Vanha toivottaa "Love, peace and understanding"








Kun puhe tulee Helsingistä, niin "vanhalle" tulee auttamatta ensimmäisenä mieleen "Spora" eli tuttavallisemmin raitiovaunu, jota itse pidän Helsinginsymbolina numero 1.





Siinä jotenkin palaa lapsuuteen, matkoihin Helsinkiin ja siihen kun pääsit "sporalla" lintsille.
Siltä ajalta on jäänyt mieleen myös paljon musiikkia, joten tähän väliin sopiikin mainiosti Holliesin "Busstop"



Tornin wc:stä aukeaa loistavat näkymät kaupungin ylle.





 "Vanhan vieraillessa Helsingissä pakollinen kohde on lempiravintolani " Sea Horse". Vielä on maailmassa, jotain pysyvää, se on "Sea Horse" eli tuttavallisemmin "Sikala". Täällä ei tunneta Fine diningia eikä muutakaan täysin yhdentekevää piperrystä. Täällä tarjotaan rasvaista ja muutenkin mukamas epäterveellistä ruokaa. Se ei pidä paikkaansa. Vaan on todellisuudessa noiden trendipellejen puhetta onneksi. Tämä on taivas maan päällä, täällä aika on pysähtynyt ja kun menet sisään, et tahtoisi enää pois.  Täällä otetaan kaikki asiakkaat huomioon samalla arvokkuudella, olipa sitten työtön tai rikas bisnesmies. 







Aleksis Kiven patsaalla on pakko käydä.

Seuraavassa tekstissä pureudun kuvien kera Tallinnan ja Joensuun maisemiin ja fiiliksiin.







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti