maanantai 11. maaliskuuta 2013

London calling


Tämä tarina on hyvä aloittaa Clashin "London calling" kappaleella , jossa on paljon totuutta tänäkin päivänä ja sopivasti anarkiaa, joka tietyssä mittakaavassa toimii aina!

Nuoruudessani haaveilin pääseväni näkemään nuo legendaariset kadut ja paikat, joista luin vain lehdistä. Kadut, joita kuluttivat niin Rolling Stonesin, Kinksin; Beatlesin kuin muiden suosikkibändieni jäsenet. Kadut, joista niin monet taiteilijat kuin kirjailijatkin saivat ideansa ja joista mielikuvitus tuotti klassikkoteoksia meille
nykysukupolven ihmisille.





Lontoo, tuo tarinoiden- ja muodinkaupunki. Kaupunki, joka antaa kaikille jotain, joka jättää jälkensä.

Piti elää yli 50 vuotta nähdäkseni, kokeakseni ja ennenkaikkea ollakseni fyysisesti niillä paikoilla, mistä olen ammentanut niin paljon henkistäravintoa vuosien varrella, niin musiikissa kuin kirjallisuudessakin.







Tervetuloo toivotukset lontooseen oli odottamassa Heatrow:n kentällä, josta metrolla Kings hotelliin, joka sijaitsi loistavalla paikalla Hyde parkin vieressä. Hotelli oli muuten loistava, mutta kylmä. Siispä vieressä olevaan Golden Lioniin ottamaan lämmikettä









Sunnuntaiaamu aloitettiin kaupunkikierroksella kensington gardenista.



Sieltä Hyde parkiin, jossa rollarit esiintyivät vuonna 1969







 Hyde parkista löytyi Lido kahvila, jossa. tytöt tilasivat teetä ja porkkanakakkua, itse ajattelin aloittaa aamun hyväksi todetulla Bloody Marylla, mutta kuppilasta oli tomaattimehu loppu, joten sain loistavan aloituksen päivään valkoviinin, vodkan ja paikallisen maustekastikkeen sekoituksesta.






















Pakolliset turistinähtävyydet on koettava, ehkä se kuuluu asiaan?






















Lounaalla Taylors Walkerissa Sohossa. Vanha kokki testasi Sunday Roastin pintillä paikallista olutta ja totesi homman toimivan.


Jotkut söivät kasvispiirakkaa, muussia ja muita "rehuja". Jokainen valitsee mieltymystensä mukaan täälläkin. Onhan Englannissakin valinnan vapaus.










Pakkohan se oli käydä tutustumassa Harrodsin tavarataloon vain todetakseen, että kallista on suomalaisen kokin palkoilla ostella täällä. Niinpä palkankorotusta odotellessa tyytykäämme halvempiin paikkoihin.






Paddington oli myös paikalla.








  Tällaisiakin olisi ollut tarjolla, mutta jätin väliin ja tyydyin pinttiin



Piccadilly circus, Baker street, Soho, Hyde Park, Kensington garden ynm. ynm. legendaariset paikat olivat päässäni  mielikuvina kunnes koin ne paikan päällä.


Lontoo näytti niin hienot kuin vähemmän hienot kasvonsa ja vain todistaakseen, että kaikki ei ole sitä mitä tv näyttää meille täällä pienessä suomessa

.

So how can you tell me you're lonely, 
and say for you that the sun don't shine, 
Let me take you by the hand and lead you through the streets of London.
I'll show you something to make you change your mind. 




Illan tullen, yön saapuessa desperaadot ratsastaa, mutta tällä kertaa Megabussilla kohti lounais-englantia ja Bristolia.


Ainut, mikä jäi harmittamaan oli, etten nähnyt Waterloon auringonlaskua ja sitä onko se yhtä taianomainen kuin Ray Davis väittää?






































































Ei kommentteja:

Lähetä kommentti