nykysukupolven ihmisille.
Lontoo, tuo tarinoiden- ja muodinkaupunki. Kaupunki, joka antaa kaikille jotain, joka jättää jälkensä.
Tervetuloo toivotukset lontooseen oli odottamassa Heatrow:n kentällä, josta metrolla Kings hotelliin, joka sijaitsi loistavalla paikalla Hyde parkin vieressä. Hotelli oli muuten loistava, mutta kylmä. Siispä vieressä olevaan Golden Lioniin ottamaan lämmikettä
Sunnuntaiaamu aloitettiin kaupunkikierroksella kensington gardenista.
Sieltä Hyde parkiin, jossa rollarit esiintyivät vuonna 1969
Hyde parkista löytyi Lido kahvila, jossa. tytöt tilasivat teetä ja porkkanakakkua, itse ajattelin aloittaa aamun hyväksi todetulla Bloody Marylla, mutta kuppilasta oli tomaattimehu loppu, joten sain loistavan aloituksen päivään valkoviinin, vodkan ja paikallisen maustekastikkeen sekoituksesta.
Pakolliset turistinähtävyydet on koettava, ehkä se kuuluu asiaan?
Lounaalla Taylors Walkerissa Sohossa. Vanha kokki testasi Sunday Roastin pintillä paikallista olutta ja totesi homman toimivan.
Jotkut söivät kasvispiirakkaa, muussia ja muita "rehuja". Jokainen valitsee mieltymystensä mukaan täälläkin. Onhan Englannissakin valinnan vapaus.
Paddington oli myös paikalla.
Piccadilly circus, Baker street, Soho, Hyde Park, Kensington garden ynm. ynm. legendaariset paikat olivat päässäni mielikuvina kunnes koin ne paikan päällä.
.
So how can you tell me you're lonely,
and say for you that the sun don't shine,
Let me take you by the hand and lead you through the streets of London.
I'll show you something to make you change your mind.
Illan tullen, yön saapuessa desperaadot ratsastaa, mutta tällä kertaa Megabussilla kohti lounais-englantia ja Bristolia.
Ainut, mikä jäi harmittamaan oli, etten nähnyt Waterloon auringonlaskua ja sitä onko se yhtä taianomainen kuin Ray Davis väittää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti