On paradoksia,että useat ravintolat nousevat legendoiksi elin aikanaan, mutta harvat niistä samalle tasolle kuin ravintola Sea Horse eli tuttavallisemmin "Sikala". Tämä Helsingin Ullanlinnassa Kapteeninkadulla sijaitseva ravintola on palvellut asiakkaita aina vuodesta 1934 lähtien ja tarinalle ei näy loppua.Onneksi!
Tässä legendaarisessa ravintolassa käy niin herrat kuin narritkin. Tämä paikka sopii kaikille, jotka osaavat arvostaa hyvää ruokaa ja ennenkaikkea ilmapiiriä, jota värittää muutkin värit kuin musta ja valkoinen.
Itse kävin "Sikalassa" ensimmäisen kerran vuonna 1984, ollessani muutaman päivän koulutuksessa Helsingissä. Tuolla reissulla tutustuin muutamiin legendaarisiin 80-luvun ravintoloihin Helsingissä, mutta yksi paikka teki vaikutuksen ja tuo paikka on pysynyt siitä lähtien kantapaikkana aina helsingissä käydessäni.
Siis vuonna 1984 syksyllä saavuin sateiseen helsinkiin ja majoituin hotelli Annaan. Heti ensimmäisen koulutuspäivän jälkeen lähdin suunnistamaan vanhan kaverini luokse, joka oli asustanut helsingissä jo muutaman vuoden. Minulle oli varattu punkkua ja perunalastuja. Nautittuamme tarpeellisen määrän jaloa juomaa ja kuunneltuamme Neil Youngia, joka oli meidän molempien suuri suosikki. Poistuimme yöhön.
Nälkä painoi jo reissumiehen hartioita ja punkku pyöri päässä. Olo oli toiveikas, kun astuimme heti nurkan takana olevaan ravintolaan, jonka ovessa oli merihevosen kuva ja nimi Sea Horse. En tiennyt enkä olisi uskonut, että käyn kyseisessä paikassa vielä kolme vuosikymmentä myöhemminkin.
Ilmapiiri oli jotain sanoin kuvaamatonta, en ollut moista kokenut aiemmin. Puheensorina täytti ilman, asiakkaat näyttivät onnellisilta ja ruoka näytti maistuvan kaikille, sitä nauttiville. Istuimme loossiin ja tilasimme alkuun kossusnapsit. Pääruoaksi tilasimme paistetut silakat, jotka vetivät "pikkukaupungin pojan" sanattomaksi. Sanat eivät riittäneet, adjektiivit olivat vähissä ja objektista tuli jotain elämää suurempaa.
Olin kokenut jotain syvällistä, jota voisi verrata jonkun asteiseen transsi tilaan. Ruokajuomana jo alkuillasta vanha tuttu punkku ja sopivin väliajoin kossusnapsi. Tarpeeksi humalluttuamme poistuimme kohti uusia seikkailuja, jätin ovimiehelle vielä muistaakseni markan.
Sea horse on kaikkea mitä hyvältä ravintolalta voi odottaa, ei tarvita Michelinin tähtiä, ei hifistelyä ja kikkailua. Ruoka ja palvelu pelaa. Olo on turvallinen.
Olenkin huomannut sen, että parempi "elää" silloin kun on vielä hengissä, koska sen jälkeen se voi tuottaa jonkun asteisia ongelmia.
Lopetankin tarinan Neil youngin sanoihin " It,s better to burn out than to fade away"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti