Joskus 60-luvun lopussa söin ensimmäisen wieninleikkeeni ranskalaisilla ja se oli hetki jolloin päätin oman elämäni suunnan. Kyseinen tapahtuma sattui Kylpylä Casinon uudessa hienossa ravintolassa, johon isäni oli vienyt perheemme äitienpäivä lounaalle. Silloin en tiennyt, että kyseinen ravintola/hotelli tulisi olemaan tuleva työpaikkani vielä joku päivä.
Sitten 80-luvun alussa astuin itse ravintola keittiöön työtekijänä ja aloin hakemaan paikkaani tuossa epämääräisten kokkien seurassa. Nuo "vanhanliiton" kokit olivat tosielämän sankareita. Nuo miehet ryyppäsivät, naiskentelivat ja puhuivat härskejä juttuja aamusta iltaan.Näille miehille ei vittuiltu.Tunsin heti alusta lähtien kuuluvani tuohon porukkaan.Siellä ei hienosteltu, asiat sanottiin niinkuin ne olivat ja piste. Tuo kokkien veljeskunta otti minut omakseen ja opetti tavat, joita perinne vaatii kunnioittamaan. Seuraavassa kirjoituksessa aloitetaan alusta ja kerrotaan "sisäänajosta"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti